Only a Ninja Can Beat a Ninja
Tämä elokuva on katsottu joskus aivan junnuna VHS-kasetilta, joka oli monen mutkan kautta päätynyt meille. Elokuvan nimi ei sanonut minulle mitään. Se ei todellakaan kuulunut niihin, joista puhuttiin kaveripiirissä suureen ääneen hehkuttaen. Steven Seagal, Damme tai Chuck Norris olisi ollut kova juttu tuohon aikaan, mutta tämä kyseinen Sakura Killers ei nostanut oikeastaan mitään fiiliksiä pintaan. Etukannessa luki isolla Chuck Connors ihan niin kuin sen olisi pitänyt muka sanoa jotain. Vanha patu hölmössä baseball-takissaan, ajattelin. Sen sijaan jenkkilippu ja sana “ninja” saivat aikaan edes jonkinlaista värinää, joten pitihän se kasetti lopulta koneeseen tyrkätä ja niin aukeni taivas.
Sakura Killers on juuri sitä, mitä viihdyttävä action-leffa voi parhaimmillaan tarjota. Samalla se on osoitus siitä, että elokuvan tekemiseen ei aina tarvita suunnatonta rahavuorta tai maailman taitavimpia näyttelijöitä ja stuntteja. Joskus riittää, että elokuva on tehty tosissaan, vaikka ulkoisista puitteista ehkä onkin jouduttu tinkimään. Samalla mukaan on jäänyt joitakin tahattomasti koomisia repliikkejä ja kohtauksia, mutta nehän ovat, ainakin näin jälkeenpäin katsottuna, se ylimääräinen suola, joka tekee tästä elokuvasta erityisen.
Sakura Killers on rakennettu tyypillisellä 80-luvun menestysreseptillä. Altavastaajat lähtevät haastamaan todellista mestaria. Vastoinkäymisten hetkellä, kun toivo on miltei menetetty, kuvaan astuu training master, joka luo päähenkilöiden mieliin ja ruumiisiin uutta spirittiä. Hurjan harjoitusmontaasin jälkeen onkin sitten aika kohdata lopullinen haaste. Harjoitusepisodin ideat ovat aivan kipeitä, enkä halua spoilata niitä etukäteen. Vakuutan kuitenkin, että kyseessä on todella hauskaa materiaalia. Taistelukohtaukset ovat toteutettu puitteisiin nähden äärimmäisen hyvin. Jos hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme saavutti toimintakohtauksillaan ihastusta osakseen vielä 2000-luvulle tultaessa, niin täytyy ihmetellä, kulkivatko samat ylistäjät 80-luvun läpi laput silmillään, kun Sakura Killers tuli markkinoille?
Sakura Killers on täysivaltainen elokuvaelämys, joka ei häikäise syvällisyydellään, mutta raapaisee minussa sitä pintaa, joka on kasvanut tv-ruudun hämyisessä valossa janoten viihdyttävää ajanvietettä päiville, jolloin ulkona on satanut tai ollut muuten vain tylsää. Muistattehan ne päivät, kun mentiin äidille valittamaan, ettei ole mitään tekemistä. Niitä päiviä varten on Sakura Killersit tehty! Toisaalta kuitenkin vihaan tällaista loputonta massaviihdetarjontaa, joka saastuttaa kohta koko maapallon alleen, mutta minkäs teet jos olet syntynyt maailmaan, jossa sen tarve on jo rakennettu osaksi henkilökohtaista identiteettiäsi.
Elokuvalle on tehty epävirallinen jatko nimeltä White Phantom, joka kiinnostaisi suunnattomasti. Harmi vaan, että tuota on lähes mahdotonta löytää mistään. Aivan niin kuin mahdottomalta tuntuu myös itse Sakura Killersin uudelleen löytäminen.
Myönnettävä on, että Sakura Killers on paljon velkaa Golan-Globus -parivaljakon tuottamille ninjapätkille, mutta toisaalta Sakura tekee kaiken raikkaammin ja hauskemmin ilman turhia naaman rypistelyjä. Vain Ninjan kosto pääsee edes jotenkin samaan tunnelmaan ja innovatiivisuuteen kuin mahtava Sakura Killers, joka ansaitsee silmiäkään räpäyttämättä täydet viisi heittotähteä.
nimimerkki: mauge
