Kaikki minkä taivas sallii on jo saavuttanut kypsän 50 vuoden iän ja sen vuoksi se on hieman menettänyt sitä tehoaan mitä sillä oli vuonna 1955. Ehkä sen aihepiiri on hieman vanhentunut, mutta silti kyseessä on kunnon draamaelokuva, jota ei kannata iän vuoksi jättää katsomatta.
Cary Scott (Jane Wyman) on leskeksi jäänyt nainen, jonka lapset alkavat olla aikuisia ja hänelle tyrkytetään televisiota seuraksi. Eräänä päivänä Cary tutustuu Ron Kirbyyn (Rock Hudson), joka on hoitanut jo jonkin aikaa hänen pihassa olevia puitaan. Ei mene kauaakaan kun Ronin rauhallisuus ja charmi purevat Caryyn ja hän rakastuu itseään nuorempaan mieheen. Kumminkin eletään 50-lukua eikä tule kuuloonkaan, että leskinainen ottaisi itseään nuoremman miehen ja Cary yrittää taistella tunteitaan vastaan. Kaupunki alkaa juoruta hänestä ja omat lapsetkin (William Reynolds, Gloria Talbott) häpeävät häntä. Se johtaa kipeään ratkaisuun ja hän jättää Ronin, varsinkin tyttärensä vuoksi. Mutta taas Cary on yksinäinen eivätkä lapsetkaan voi jäädä hänen luokseen vaan antavat tv:n. Cary kaipaa Ronia, mutta ei tiedä uskaltaako palata tämän luokse tai huolisiko Ron häntä enää.
Ajat muuttuvat. 50-luvulla ei olisi tullut kuuloonkaan, että nainen seurustelisi itseään nuoremman miehen kanssa ja Kaikki minkä taivas sallii kuvastaa hyvin tuon ajan ajattelutapaa. Näyttelijät tekevät erinomaista työtä, varsinkin USA:n entisen presidentin Ronald Reganin ex-vaimo Jane Wyman, joka tuo Carylle tarvittavan dramaattisuuden, vaikkei Wyman ollut kuin 41-vuotias. Maisemat ovat kauniit ja luovat sopivaa tunnelmaa. Elokuva on juuri sopivan dramaattinen, se ei masenna, mutta liikuttaa juuri sopivaan mielentilaan.
nimimerkki: LeffaPopcorn
