Oliver Hardy ja Stan Laurel olivat koomikkopari, joiden veroisia ei varmaan nähdä enää ikinä. Tämäkin elokuva antaa siitä oivan esimerkin.
Ensimmäinen Maailmansota. Stan jätetään vartioimaan
juoksuhautoja kun muut, Oliver mukaan lukien, lähtevät kärkeen. Pianhan se sota loppuu, siis kaikkien muiden osalta paitsi Stanin, joka vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua marssii kuuliaisesti pitkin juoksuhautaa, tyhjien ruokasäilykepurkkien keskellä, kunnes eräs lentäjä selittää tälle, missä mennään. Tällä aikaa Oliver on elänyt vaimon kanssa vuoden päivät, ja lukee lehdestä kaverista, joka on ollut sodassa, tietämättä sen loppuneen ajat sitten. “En osaa kuvitella, että joku olisi niin tyhmä” Oliver nauraa, mutta katsottuaan uudestaan kuvaa virnistelevästä Stanista, toteaa: “Osaan kyllä!” Ja tästä alkaa kommellusten vyöry.
Juoni on yksinkertainen, mutta juuri tämän tyyppisissä elokuvissa nämä lapsenomaiset klovnit ovat parhaimmillaan. Hauskoja hetkiä piisaa, mm. kun Oliver luulee Stanin menettäneen toisen jalkansa, ja kantelee tätä horjuvin askelin, knallin putoillessa maahan.
Tässä elokuvassa nähdään myös monia Stanin hauskoja “taikavitsejä”, kun hän esim. sytyttää näkymättömän piipun peukalollaan, tai monien kaatuilemisten jälkeen ottaa täyden vesilasin taskustaan. “Mikset laita siihen jäitä?” Oliver kysyy, ja silloin Stan ottaa muutaman jääpalan toisesta taskustaan. Ja taas kerran nähdään Oliver, kun hän kärsivin ilmein katsoo meihin kameran linssin läpi.
Sivuroolitkin ovat mainoita. Jimmy Finlayson, tuo L&H parivaljakon “kolmas pyörä”, tekee hienon sivuroolin tärkeilijänä, joka tappelee Oliverin kanssa Stanin usuttamana. Ja Billy Gilbert on Oliverin raivoisa naapuri, joka loppukohtauksessa jahtaa kaveruksia norsupyssyllä.
Maailman paras koomikkopari yhdessä parhaista komedioistaan jättää hyvän mielen, jonka haluaa pian katsoan uudestaan.
