Peter Lorre oli yksi Saksan tunnetuimmista ja ehdottomasti parhaista näyttelijöistä. Hänet tunnettiin eritoten rooleistaan kylmäverisinä sarjamurhaajina, joiden rooleissa hän onnistui loistavasti. Esimerkkeinä vaikkapa Fritz Langin ohjaama klassikko, M-kaupunki etsii murhaajaa, tai sitten hänen oma ohjaustyönsä, Kadotettu.
Kadotetun juoni on seuraavanlainen: Saksalaisella vankileirillä toimiva lääkäri (Peter Lorre) saa apulaisen, joka tietää, kuka tämä lääkäri oikeasti on.
Sitten eräänä iltana viinilasillisen ääressä tohtori selittää apulaiselleen sen murhien kierteen joka johti hänet vankileirin lääkäriksi.
Juoni ei omaperäisyydellään loista, (Itse asiassa elokuva perustuu Lorren omaan kirjaan jonka hän kirjoitti Amerikan aikoinaan. Palattuaan Saksaan sodan jälkeen hän filmasi kirjansa) sillä se on ihan peruskauraa: tuttu kaikille sarjamurhaajatrillerin ystävälle. Se on tarina rikoksesta ja uudesta mahdollisuudesta, jonka vankileiri tarjoaa. Se symboliikasta, puhutaanpa hetki elokuvallisista ansioista.
Elokuvan tunnelman (joka on hyytävä) luo suurimmalta osalta hieno musiikki joka kertoo lähestyvästä vaarasta ja kertoo katsojalle milloin tapahtuu. Musiikkia tukee kuvakulmat ja tyylikäs Film Noir mustavalkokuva. Näyttely on keskitasoa tai huonoa, koska näyttelyn taso hyppii kohdasta toiseen. Aikataulun kanssa on ollut varmaan tiukkaa ja budjetti painanut päälle koska loppu tuntuu selvästi hätiköidyltä.
Hätiköinnistä huolimatta mielenkiintoa pidetään koko ajan yllä, (suurin krediitti menee tästäkin musiikille ja kuvakulmille) Ja ruumiitakin syntyy kiitettävää tahtia.
Pienistä virheistä huolimatta Kadotettu on helmi. Nimensäkin mukaisesti se on kadotettu, sillä itsekin havahduin katsomaan sen vasta kun se tuli Teemalta kinoklassikossa. Suosittelen kaikkia katsomaan sen, sillä se puolitoistatuntinen ei mene hukkaan!
