Muutamien huonojen sattumusten seurauksena Richie (Rik Mayall) ja Eddie (Adrian Edmondson) ovat juuttuneet autiolle saarelle. Kolmen vuoden ajan on Richien ruoansulatus temppuillut ja Eddie luonnollisesti tietää melko paljon enemmän kuin antaa ilmi. Kotiympyröiden ulkopuolella olo antaa komediaduolle vapaat kädet repiä huumoria moninaisista aiheista ja fyysisen slapstickin määrä on vähentynyt, mutta sitä paikkaa riemukas verbaalivääntely. Sanaleikkejä, kohellusta, väärinkäsityksiä ja neljännen vallin murjontaa on luvassa enemmän kuin hieman ja lopputulos on vajaa kaksi tuntia huonoa makua ja naurua.
Rik Mayall toimittaa roolinsa ärsyttävänä luuseri-Richienä hykerryttävällä maanisuudella ja trooppisen saaren eristys on todellakin käristänyt hänen mitättömän (neljännestuuma) miehisyytensä heikoksi ja väistämättä alkaa epäilemään onko hän todellakin hetero. Ilman Adrian Edmondsonin vakaata, mutta sekapäistä vastapainoa huumori katoaisi nopeasti, mutta kallion vakaudella Edmondson pitää tarinan langat käsissään ja tekee erinomaista työtä lavastuksen ja tarpeiston temppuillessa. Improvisaatio pelastaa tilanteen lukuisia kertoja ja siitäkin duo repii huumoria.
Edmondsonin ja Mayallin esittäessä itse kirjoittamaansa materiaalia tulee ilmiselvästi ilmi heidän vaihtelevat tyylinsä, joiden yhteistyön puutteesta komedia syntyy. Mayall on teatraalinen, äänekäs ja käytännössä koko ajan liikkeessä oleva komediageneraattori ja Edmondson tämän vakava, suorastaan stoalainen kohde. Tätä dualismia luonnollisesti kieputellaan ympäri, sillä Richiellä on vakavia, valaistuneita hetkiä ja Eddie heittää ajoittain uskomattoman absurdeja vastauksia jotka luovat erinomaista huumoria. Mielenkiintoisena vastakohtana Eddien ja Richien ‘suhteessa’ Richie on selvästi alistuva osapuoli siinä missä Eddie dominoi, mutta komedian toteutuksessa roolit kääntyvät päälaelleen ja välillä vastaamaan sosiaalista [I]status quota[/I]. Meno on joka tapauksessa hauskaa, mutta myös tarpeeksi vaihtelevaa mielenkiinnon ylläpitämiseksi.
Kahden näytöksen komediavalssi autiota saarta esittävien kulissien keskellä sisältää sanaleikkejä, räväkkää dialogia ja karkeaa huumoria. Ainoastaan lopussa alkaa väsymys painaa ja loppuratkaisu osoittautuu hieman jähmeäksi.
