Phil Kaufmanin ohjaama Nouseva aurinko valmistui sopivasti heti Jurassic Parkin jälkeen vuonna 1993, ja Sean Conneryn & Wesley Snipesin tähdittämä rikosdraama kilisytteli kassoja Michael ”Jurassic Park” Crichtonin nimellä. Menestyksen maksimointi oli siis todella kyseessä, mutta kaipa silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Tarina on melko lojaali alkuperäisteokselle, paria karmaisevaa yllätysvetoa lukuun ottamatta. Harmi vain, että novelli Rising sun ei ole Crichtonin teoksista niitä kiinnostavimpia saati helpoiten menestysleffaksi kääntyviä.
Lähdeteoksena toiminutta Rising Sunia voi kutsua jossakin määrin rasistiseksi. Kirja jaksaa kehua (ja myös moittia) japanilaista sisäänpäin kääntynyttä kulttuuria ja japanilaisten työasennetta, mutta samalla se myös tekee japanilaisista roistoja, jotka tunkeutuvat viemään yhdysvalloilta jalansijan huipputekniikan kehittäjänä. No, leffaan samaa asetelmaa ei ole voitu laittaa, sillä japanilaismarkkinat merkitsevät Hollykylälle paljon. Mukaan kahden kulttuurin väliseen matkaan on tuotu mm. kurja slummiosuus, jossa mustat miehet hoitavat pahat japsit pelistä pois.
Tarina kertoo siis yhteisupseerina toimivasta luutnantti Web Smithistä (Snipes), joka pahaa aavistamattomana lähtee tutkimaan Nakamoto Towerissa tapahtunutta murhaa. Mukaan epätavallisten käskytysten mukaan määrätään myös Japanispesialistina tunnettu kapteeni John Connor (Connery). Käy ilmi, että tornissa on suurien avajaisjuhlien lomassa kuristettu kaunis nainen. Ruumis makaa firman kokoushuoneessa, ja japanilaiset eivät tahdo vieraitaan häirittävän moisella pikkuhäiriöllä. Tapauksessa tuodaan varsin hyvin diplomaattinen näkökulma asiaan. Lakihan ei taida koskea tarpeeksi isoja rahantuojia ja polittisia tekijöitä aivan samalla lailla kuin tavallisia pulliaisia. Anyway, pahasti häirityissä tutkimuksissa nainen paljastuu ns. pihisijäksi, joka saa seksuaalista tyydytystä kuristamisesta. Poliisi ei ole enää edes varma, onko kyseessä murha vai ”vahinko”. Asiaa ei auta yhtään se, että Nakamoto Corporation on vaihtanut turvakameroiden nauhat ja että tornin turvallisuuspäällikkö ei ole poliisille avoin. Suuryhtiö MicroConin kauppa ja senaattori John Mortonin (Wise) yllättävä takinkääntö vakavan kauppa-asian suhteen näyttelevät suurta osaa trillerissä, ja pilalle hemmoteltu japanilaismies Eddie Sakamurakin (Tagawa) tuntuu sotkeutuneen skandaaliin.
Kahteen tuntiin on saatu monta käännettä mukaan, mutta leffan vauhti on useille varmasti liian hidas. Soundtrack taustalla on surkea. Muutamasta onnistunut taika-rummuttelu ei sitä pelasta. Kokonaiskuvaltaan leffa on ok, näyttelijävalinnoiltaan ei niinkään. Sean Connery on tapansa mukaan karismaattinen ja japani taipuu Sempai Connorin suusta yllättävän hyvin. Ehkä osa karismasta on silti karkuteillä, vaikka Crichton jo kirjaa luodessaan kirjoitti pääosan ystäväänsä Connerya varten. Wesley Snipes ei koskaan ole ollut kovin kummoinen näyttelijä, eikä tälläkään kertaa onnistu. Henkilökemia-sanaa Snipes ei varmasti ole kuullutkaan. Sivunäyttelijöistä murhatun naisen osan vetävän ruotsalaisen Tatjana Palitzin ura tyssäsi käytännössä heti ensimmäiseen leffaan, eivätkä Steve Buscemi tai Harvey Keitelkään ole iskussa. Surkeasta Carreren tytöstä puhumattakaan. Tällä kertaa Tia ”Relic Hunter” Carrere sentään vetää aivan erilaisen roolin kuin yleensä.
Nouseva aurinko jättää katsojalleen harmittavan vaisun kuvan. Crichtonin alkuperäisteoksessa/käsikirjoituksessa ei ole sitä paneutumista ja intoa mitä yleensä (mm. leffan sempai/kohai-kutsumanimetkin ovat virheellisesti käytettyinä). Leffa etenee liian jäykästi ja monien pienien pornokohtausten kautta. Pahin ongelma on se, että leffa loppuu 10 minuuttia liian myöhään. Venytetty loppuratkaisu pudottaa ehdottomasti pisteitä. Olisivat vain tyytyneet siihen kirjan ratkaisuun…
Jottei revikkaa päätettäisi pahaan sanaan, täytyy myöntää, että Nouseva aurinko uskaltaa olla erilainen, ja osoittaa kierosti kansainvälisen bisneksen olevan sotaa. Sotana idän ja lännen välillä saattavat tiukkapipoisimmat nähdä myös tämän leffan. Itse sanoisin, että kyseessä on pieni pettymys, mutta ok raina.
