Heti ensiksi sanon, että vuoden 1998 TV:tä varten tehdylle viiden tähden mestariteokselle ei olisi missään nimessä saanut tehdä jatko-osaa.
Eikä tämä ole edes mikään kunnon jatko-osa. Elokuva ei missään nimessä jatku siitä, mihin edellinen, se aito ja oikea Merlin, jäi. Oikeastaan Merlinin juonenkäänteet sekä onnellinen loppuratkaisu on unohdettu täysin. Mukana on myös hahmoja, joidenka ei missään nimessä pitäisi edellisen osan mukaan vilahtaakaan tässä elokuvissa, mielellään ei edes takaumissa…
Sam Neillin esittämä Merlin-velho, jonka tarina päättyi hyvin aiemman elokuvan mukaan, herää pitkästä unesta. 50-vuotisesta unesta nimittäin. Ja mitä kaikkea tuossa ajassa onkaan ehtinyt tapahtua? Vaikka mitä. Camelotin kuningaskunnan rauhan ja onnen symboli ja tuoja, Pyhä Graalin malja, on tipo tiessään. Ja etsintä käynnistyy.
Graalin maljan etsintähän on varmastikin yksi tunnetuimpia kuningas Arthuriin liittyviä myyttejä. Valitettavasti tämän elokuvan näkökulmalla tarinasta ei ole lähes mitään tekemistä legendan muiden versioiden kanssa. Esimerkiksi Arthur on yhdessä Pyöreän pöydän ritareidensa kanssa kuollut jo ajat sitten.
Merlinille jääkin selvitettäväksi, missä se Graal mahtaakaan lymyillä. Ja avuksi rientääkin maagisia kykyjä omaava John Reardonin näyttelemä varasteleva kerjäläisukkeli Jack. Kuulostaapa eeppiseltä. Juonessa ei muutenkaan ole kehumista, mielestäni juonenkäänteet ovat huonoimmillaan kuin suoraan viidesluokkalaisen äidinkielenaineesta. Ja ristiriidat alkuperäisen, aidon, oikean Merlinin kanssa eivät yhtään paranna tilannetta.
Ennenkin mukana olleiden Sam Neillin ja Miranda Richardsonin roolisuoritukset ovat sentään edelleen hyviä. Valitettavasti se ei kuitenkaan pelasta tätä elokuvaa. Ja mitä tekijät ylipäätään ajattelivat Miranda Richardsonin ulkonäön suunnittelussa? Hän kun näyttelee Järven neitoa, tämän elokuvan pahista. Järven neito kun sattui edellisessä elokuvassa olemaan hyvis. Kaiken lisäksi Richardson on vielä tuunattu edellisen elokuvan pahiksen, Mabin, näköiseksi. Se meni jo itseltäni aivan yli ymmärryksen…
Edellisessä osassa keskustelua herättäneet erikoistehosteet sekä kameran käyttö on Merlin 2 – Oppipojassa hillitympää. Mutta silmään pisti ikävästi Merlinin taikoma silta… Kameran käyttö sekä kuvakulmien vaihtelu on ehkäpä yritetty tehdä liian monimutkaisen moderniksi. Vähemmällä vispauksella olisi varmasti pärjännyt.
Kaiken kaikkiaan elokuvasta jäi harmittavan ikävä maku suuhun. Erillisenä elokuvana tämä voisi reilut kaksi tähteä ansaita, mutta alkuperäiseeen elokuvaan kohdistuvien ristiriitojen takia en kyllä olisi tehnyt tätä elokuvaa jatko-osana. Kestoakin tälle piti varmaan edeltäjänsä takia saada ne kolme todella piiitkää tuntia.
