Vuonna 1942 tehty Casablanca on yksi aikamme suurimmista klassikoista, ja Humphrey Bogartin näyttelemä Rick Blaine yksi legendaarisimmista hahmoista. Rick Blaine kuvastaa elokuvan politiikkaa hänen kyynisyydellään ja minäkeskeisyydellään mutta hänen, niin kuin elokuvankin, sisältä löytyy suurta tunnetta ja piilevää rakkautta.
Toisen maailmansodan aikaan on Casablanca Amerikkaan pakenevien ihmisten ponnahduslauta Lissaboniin, josta pääsee helposti heidän unelmamaahansa. Harmillisesti vain Casablancasta ei ole helppo päästä pois ja siihen tarvitsee viisumin, jota ei ihan jokaiselle jaeta. Kun baarinomistaja Rick Blaine saa viisumit haltuun, ja yksi Saksan suurimmista vihollisista Victor Laszlo (Paul Henreid), vaimoineen (Ingrid Bergman) saapuu Casablancaan, alkaa poliittinen ja tunteellinen sanojen sota kaikkien osapuolten välillä, eikä asiaa yhtään helpota Rickin ja Ilsan (Ingrid Bergman) entinen suhde joka ei päättynyt niin iloisiin olosuhteisiin.
Casablanca on klassikojen klassiko, joka loistaa sen juonellaan ja käsikirjoituksellaan. Elokuvan juoni olisi voinut muuttua erityisen tylsäksi vaan toisin kävi. Elokuva kulkee tarpeeksi nopeasti, eivätkä pitkät keskustelut politiikasta, tasa-arvosta ja kolmansista kansakunnista tylsistytä yhtään juonen monilaatuisuuden takia. Tarina sekoittaa koskettavan rakkaustriangelin toisen maailmansodan aikaan, joka tuo meille viihdyttävää dialogia, nopeaa tarinankerrontaa ja hienoja hahmoja. Ja hahmothan myös elokuvassa loistaa. Humphrey Bogartin, Rick Blaine on loistavasti näytelty ja hänen romahduksensa tunteellisena persoonana on loistavasti, kuvattu ja käsitelty. Niin kuin sanoin Bogart on loistava ja hän antaa hahmollensa todellisuutta, karismaa, ronskiutta, ja tunnetta . Näitä kaikkia ominaisuuksia on vaikeaa saman aikaisesti välittää yleisölle, mutta Humphrey Bogart tekee tämän täydellisesti. Ingrid Bergman ja Paul Henreid onnistuvat myös täydellisesti hieman ehkä yksi-ulotteisissa hahmoissaan, mutta silti heitä on erittäin mukava katsoa näytöllä. Pidän myös jokaisesta sivu-osan esittäjästä ja hahmosta, mutta silti tästä joukkiosta erottuu yksi mies nimeltä Claude Rains, joka tuo poliisipäällikön roolin hienosti meidän katsottavaksi.
Itse kaupunki nimeltä Casablanca on hienosti tuotu esille, ja jokainen tämän kaupungin luonteenpiirre, ilmapiiri ja tunnelma on tuotu maagisesti elokuvaan. Leffasta löytyy myös hyvää huumoria siellä sun täällä, ja näistä parhaimmat letkautukset kuullaan Bogartin säälimättömästä suusta. Elokuva loppuu myös ehdottoman hienosti, moneen juonenkäänteeseen ja sydämensuruun että saman aikaiseen iloon.
Casablancasta löytyy kaikkea. Hienoa näyttelemistä, moniulotteisia hahmoja, hyvää huumoria, loistavaa tarinaa ja sen kerrontaa että tunteikasta romanssia. Elokuva antaa muutaman ikimuistoisen dialogin pätkän kuten “Here’s looking at you kid” ja “Loui, I think this is the start of a beautiful friendship”. Lyön myös pääni likoon että Raiders of the lost ark, matki kuuluisan kartta/matkustus kohtauksen tästä elokuvasta. Casablanca on klassikko jonka kanssa varmasti tulet viihtymään.
