Täytyy myöntää heti aluksi, että odotukset olivat melko peruslukemissa (vaikka takakannessa tosin mainostettiin tätä kaikkien aikojen trillerinä). Yhdysvaltalaisen korkea-arvoisen politikon suojeleminen on jo vähintään tusinnan verran käytetty homma. Onneksi elokuva osoittautui moraalista arvostusta koskevaksi syvälliseksi rikosdraamaksi.
Täytyy myöntää nyt elokuvan nähneenä että tämä todella oli kaiken sen nyt jälkeen päin saamansa arvostuksensa arvoinen. Kyseessä ei ole mikään tusinajännäri, jossa USA:n hallituksen FBI- agentti lähetetään sinko kourassa jahtaamaan jotain terroristiryhmää. Ennemminkin Wolfgang Petersenin mestaritrilleri In the line of Fire kertoo tarinan poliisikomissaarion ja salamurhaajan puhelimella yhteydenpidosta, kun salamurhaaja yrittää tappaa maan korkeimman johtajan, jättäen samalla poliiseille salaperäisiä vihjeitä aikeistaan
Käsikirjoituksesta selvästi huomaa että henkilöhahmot on mietitty huolella aina viimeminuutteihin asti. Varsinkin kaksi päähenkilöä. Clint Eastwoodin tulkitsema Frank Horrigan on pohjimmiltaan lämmin ja ihmisistä ihminen, johon tarvittaessa saa kovuutta ja tiettyä lujatahtoisuutta. Clint pystyy erinomaisesti tuomaan kaikki Horriganin puolet esiin. John Malkovitchin Mitch Leary ei ole perinteinen psykopaatti joka ampuu hullunkiilto silmissä avonaisesti ihmisiä kadulla, vaan Malkovitchin on äärinmäisen taidokas muodonmuuttaja, jonka ainoa tavoite on saada vapaan maailman johtaja pois päiviltä. Lisäksi Leary jollain mystisellä tavalla kunnioittaa Horringania, eikä halua jostain syystä Frankia hengiltä, vaikka muilta henki menisikin. Malkoviitch suoriutuu kaikilla osa-alueillaan roolissaan erinomaisesti ja saihan jätkä oscar-ehkokkuudenkin.
Kokonaisuutena In the Line of Fire on kaiken suitsutuksensa ansainnut mestariteos, jonka ainoina vikoina toimivat joksenkin kaavan tuttuus ja ennalta-arvattavuus.
