Yksi varhaisimmista leffamuistoistani koskee juuri elokuvaa Sademies (Rain Man), joten päätin verestää muistiani ja katsastaa teoksen nyt kun sen ilmestymisestä on jo kaksikymmentä vuotta. Aikanaan Sademies rohmusi neljä Oscaria; parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, käsikirjoituksesta ja miespääosasta. Kaikkien Oscareiden ja kunnioituksen arvoinen tämä todella onkin.
“Yeah him, he got $3,000,000 but he didn’t get the rose bushes. I got the rose bushes. I definitely got the rose bushes. Those are rose bushes!”
Aikanaan isäänsä kaikki sillat polttanut Charlie Babbit (Tom Cruise) on kunnianhimoinen liikemies, jonka bisnekset ovat pienoisessa kriisissä. Kuultuaan rikkaan isänsä kuolemasta Charlie uskoo elämänsä kääntyvän taloudellisesti uuteen nousuun, mutta huomaa pian ettei ollutkaan ainoa perillinen. Jäljet johdattavat Charlien tapaamaan autistista Raymond-veljeään (Dustin Hoffman) erääseen hoitokotiin. Leffassa seurataan kahden erilaisen veljeksen yhteisen taipaleen ensiaskelia.
Sademiehen tarina on selkeän yksinkertainen ja toimiva. Charlie kasvaa hahmona huomattavasti elokuvan kuluessa ja veljesten yhteisen sävelen löytymistä on leppoisa seurata. Genreluokitus osoittaa selvästi draamaan, mutta harvalle elokuvalle allekirjoittanut on niin paljon ääneen hekottanut kuin tälle. Joissakin leffoissa komedia ja draama sekoittuvat vaivatta toisiinsa – niin saattaa monen mielestä tapahtua tässäkin – mutta itselleni tuli välillä hieman vaivaantunut olo. En osaa tarkalleen määritellä mistä se johtuu, mutta hauskojen kohtausten jälkeen leffa jotenkin töksähtää vakavamieliseksi. Komediana pidän tätä aivan top-10 kamana, mutta draamana vain keskitason tekeleenä. Ehkä lyhyempi pituus olisi Sademiehen kohdalla voinut pelastaa jotain.
Nuori Tom Cruise tekee kertakaikkiaan upean roolisuorituksen katkeran liikemiehen alun roolissa, joka kuitenkin tapahtumien edetessä kasvaa ihmisenä huomattavan paljon. Oscarin arvoisen suorituksen autistisena Raymondina tekevä Dustin Hoffman on sitten vieläkin loistavampi. Tuollaisen täysin omassa maailmassaan elävän ihmisen näytteleminen on varmasti todella vaikeaa, mutta Hoffman tekee hahmosta uskottavan ja suoritus upposi meikäläiseen ainakin aivan täydestä.
Sademies on leffa, jolle voi nauraa, itkeä ja joka antaa katsomisen arvoisen nautinnon. Kaikenikäisille tarkoitettu draama, jota voi vilpittömästi suositella kaikille näkökyvyn omaaville. Mestariteos, vaikka en täyttä tähtipottia annakaan.
“I’m an excellent driver.”
