Viimeisessä elokuvassaan Jacques Tati vie herra Hulotin hahmon aiheuttamaan tuttuja häiriötään liikenteen sekaan. Hulotin tarkoituksena on saapua ajoissa kulkueensa mukana Amsterdamin automessuille. Mutta matka Pariisista Amsterdamiin on pitkä, varsinkin tälle miehelle, joka parhaansa yrittäessäänkin aiheuttaa ainutlaatuisia tapahtumasarjoja ja kitkaa muille modernissa yhteiskunnassa kamppaileville kansalaisille.
Tati tekee kaikissa elokuvissaan satiiria todellisen mestarin ottein vääntämättä mitään rautalangasta ja tämä leimaa hänen kaikkia elokuviaan. Kaikenkarvaisten autoilijoiden tavat ja pakkomielteet tuodaan esille ohjaajan jäljittelemättömällä tyylillä. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa nähdään vertauskuvallista komiikkaa, kun tuulilasinpyyhinten liikkeet vertautuvat milloin minkäkin autoilijan luonnolliseen käytökseen. Perinteisempää fyysisempää komediaa taas edustaa vaikuttava ja monimutkainen joukkokolari, joka viestii varoittelevaa sanomaa pienienkin tieliikennesääntöjen ehdottomasta tärkeydestä. Kommelluksissa nähdään myös vaikutteita tyypillisistä road-movie -lajityypin edustajista.
Tracic – liikenne tekee sen minkä muutkin ohjaajan filmit ja tuo katsojien nähtäväksi vaikuttavan joukon henkilöhahmoja, joihin ei kuitenkaan kohdistu juurikaan ilkeämielistä pilkkaa, vaan armotta eteenpäin puskevan kehityksen aiheuttamat kireät ja yllättävät lainalaisuudet.
