Voin vain uskoa ja toivoa että oikea armeijaelämä on varmasti amerikassa tälläistä. Mutta ei siitä sen enempää.
Sanotaan se tähän alkuun heti. Full Metal Jacket on kaikessa komeudessaan paras Sotaelokuva mitä on valkokankaalle tehty.
Näyttelijät olivat hyvin valittuja ei suuren luokan näyttelijöitä. Kubrickin kameran käyttö ja pitkät kuvaukset ovat mannaa. Mutta ennen kaikkea tässä elokuvassa on vaan niin paljon munaa ettei muille jää tilaa. Soundtrack on ehdottomasti maailman parasta tavaraa. Elokuvan ainoa huono puoli että se läsähtää lopussa hieman mutta se on sivuseikka.
Tarina alkaa armeijan siisteistä parakeista ja huutavasta kessusta joka tekee tilit selväksi jokaisen alokkaan kanssa. Näistä junteista pitäisi tulla tappajia mutta tuskinpa vaan. Vincent D´Onorfion esittämä vähän hidasälyinen Leonard joutuu kersantin julman kohtelun kohteeksi heti alussa ja eikä loppua näy vasta kuin Leonardin omasta toimesta.
Koulutusjakson jälkeen päästäänkin sitten itse asiaan elikkäs sodan tantereelle Vietnamiin katselemaan charlien menoa. Meno on coolia mutta julmaa samalla. Äijät ovat kovia ja heitot sen mukaisia. Varsinaista sodan hurmosta tämä elokuva ei ole mutta se näyttää ehkä karumman puolen kaupunkisodasta ja on upeasti kuvattu kuten aikasemmin mainitsin.
Elokuvaa on kovassa arvostuksessa eikä taida olla suomalaista inttijätkää, joka ei tätä olisi alokas aikana nähnyt.
Ehdottomasti katsomisen arvoinen vielä kun Blu-Raylle tämän saa nykyään.
