Elämänkertaelokuvat ovat mielestäni useimmiten erittäin nautittavia tapauksia. Tietysti lyhyt parin tunnin, osittain jopa fiktiivinenkin, katsaus jää aina hieman pintapuoliseksi raapaisuksi kohteestaan, mutta silti on ansiokasta tuoda esille henkilöitä, jotka aikanaan ovat eläneet ja luoneet jotain uutta tähän maailmaamme. Jackson Pollock on taiteilija, joka on elokuvansa ansainnut. Itse en hirveästi ollut häneen tutustunut ennen kuin katsoin tämän paremmin näyttelijänä tunnetun Ed Harrisin näkemyksen Pollockista. Mikä jäi sitten suurimpana asiana tästä mieleen? Ehkä se suuri intohimo, jolla Pollock aikanaan loi omia teoksiaan. Mieleen jäi myös se intohimo, jolla Ed Harris näyttelee Pollockin hahmon luoden hahmostaan samaistuttavan ja erittäin todentuntuisen.
Pollockin taide ei ole ensikatsomalta mitenkään järisyttävää. Olisi jopa helppo tuomita hänen teoksensa huonoiksi, koska näyttää siltä, että hän on vain roiskinut maalia sattumanvaraisesti kankaalle. 1949 arvostetun Life-lehden pääartikkeli teki kuitenkin miehestä myytin ja samalla ehkä suurimman koskaan eläneen yhdysvaltalaisen taidemaalarin. Syntyi uusi moderni taidesuunta ja hänen töistään tuli osa mittaamattoman arvokasta Yhdysvaltain kulttuuriperintöä.
Harris raottaa katsojille millainen mies on näiden klassikkoteosten takana. Kuva ei ole järin mairitteleva. Jackson Pollock esitetään alkoholistina ja itsetuhoisena miehenä, jonka itsesäälille ei ole olemassa minkäänlaista rajaa. Jacksonin koossa pitävä voima näyttääkin olevan itsekin arvostettu taiteilija ja hänen aviovaimonsa Lee Krasner (Harden), joka tsemppaa miestä ottamaan vastuuta elämästään ja innoittaa häntä jatkamaan maalaamista, vaikka kukaan ei oikeastaan näe vielä mitään hänen tauluissaan (paitsi Krasner, joka pitää miestä nerona).
Leffan saama suosio ei ole ollut kummoista. Tietenkin taiteilija-aihe voi olla joillekin jo etukäteen arveluttava. Silti kannattaa kokeilla joskus jotain uutta, niin voi kokeakin jotain uutta. Kaikesta boheemiudestaan huolimatta tämä on osin myös melko viihdyttävä paketti. Ei todellakaan tarvi pelätä, että elokuva olisi alusta loppuun silkkaa tervanjuontia, jossa synkistelyllä ei ole mitään rajaa. Päinvastoin elokuvassa pilkahtelee yllättävänkin paljon kaikenlaisia positiivisia asioita, jotka motivoivat katsojankin mieltä.
Elämänkerroista kiinnostuneille Pollock tarjoaa hieman taitelijaelämää ja paljon inhimillisiä tunteita. Toimii myös modernintaiteen historiantuntina.
nimimerkki: mauge
