Kultaisella 80-luvulla tehtailtiin eri juhlapyhiin sijoittuvia teinislashereita sellaista tahtia, että useimmat menivät laskuissa sekaisin jo vuosikymmenen puolivälissä. Kun elokuvat sitten menestyivät lippuluukuilla niin tehtiin jatko-osia, jotka tarjosivat lisää sitä samaa. Lee Harry-nimisen tuikituntemattoman tunarin ohjaama Silent Night, Deadly Night 2 pisti kuitenkin paremmaksi. Se tarjosi kirjaimellisesti sitä samaa kuin ykkönenkin.
Elokuva käynnistyy vankimielisairaalassa, jossa edellisen osan murhaajan pikkuveli Ricky Caldwell on vangittuna. Yhdessä lääkärin kanssa he alkavat sitten käymään läpi Rickyn menneisyyttä ja samalla paljastuu millä asenteella elokuvan tekijät ovat liikkeellä. Nimittäin ensimmäiset 40(!) minuuttia koostuvat lähes kokonaan ensimmäisen elokuvan materiaalista Rickyn kertoessa jouluaattona kilahtaneen veljensä murharetkistä. Oli kyllä äärimmäisen mielenkiintoista katsoa tämä heti ykkösen jälkeen.
Kun tästä maailman pisimmästä takaumasta on selvitty päästään sitten seuraamaan Rickyn myöhempiä vaiheita, jolloin selviää myös miksi hän on mielisairaalaan joutunut. Ja tokihan tämäkin jouluaattoon sijoittuu, jotta veljensä tavoin traumatisoitunut Ricky pääsisi lopussa hetkeksi riehumaan joulupukin tamineissa. Eipä se haukottelu siitä kuitenkaan juuri vähentynyt, sillä kyseessä on oikeasti kaikkien aikojen huonoin slasher.
Kaikesta paistaa läpi tekijöiden välinpitämättömyys ja rahat pois ykkösen faneilta-asenne. Juonesta ei voi edes puhua kun puolen välin jälkeenkin Rickyn tarina hyppii vain tönköstä kohtauksesta toiseen. Toisaalta pitäisi kai olla kiitollinen, että viitsivät kuvata vähän uuttakin materiaalia. Näyttely on muun elokuvan tapaan ala-arvoista, mutta Rickyä esittävän Eric Freemanin ilmeet ovat kuitenkin katselukokemuksen hauskinta antia. Mies näyttää alusta loppuun siltä ettei ymmärrä mistään mitään.
Kyseessä on siis törkein rahastus mitä valkokankaalla on ikinä nähty ja sen tekijät pitäisi tuomita elinkautiseen petoksesta ihmiskuntaa kohtaan. Ei tätä oikein kehtaa edes elokuvaksi kutsua. Mutta tulipahan ostettua kun halvalla sai!
