Japanin lähitulevaisuus: Talous on romahtanut ja tuottanut 10 miljoonaa työtöntä. Nuorista on tullut kurittomia ja kapinoivia. 800 000 oppilasta boikotoi opetusjärjestelmää, eivätkä opettajat voi tehdä muuta kuin katsoa vierestä, vaikka oppilaat heiluisivat puukolla aseistautuneina koulussa. Japanin päättäjät lyövät viisaat päät yhteen ja luovat yhden aikamme kieroutuneimmista selviytymisohjelmista: Battle Royale. Huonojen luokkien joukosta valitaan joku todella silmäänpistävä rasavillien kakaroiden lauma ja nämä lähetetään autiolle saarelle, jossa homman nimi on seuraava: Tapa tai tule tapetuksi! Viimeinen eloonjäänyt eli voittaja pääsee kotiin. Verilöylyä seuraa turvassa luokan entinen opettaja (Beat Takeshi), jolla on valtuudet tappaa koko konkkaronkka ellei kolmen päivän kuluessa ole löytynyt voittajaa.
Tätä voisi luulla todella halvaksi teinisplatteriksi, jossa muutama maitonaamainen, 15-vuotias teurastaa toisiaan. No, se ei kumminkaan ole. Liittoja syntyy ja tuhoutuu, ihastuksille sanotaan viimeinkin suorat sanat, kiusaajille kostetaan ja jotkut menevät vain täysin sekaisin. Ei voi olla ajattelematta nykypäivän Survivor- ja Suomen Robinson-kilpailuja, joissa myös lähetetään joukko ihmisiä kilpailemaan rahasta huitsin nevadaan. Tämän jälkeen ne tuntuvat vieläkin naurettavammilta, jos se on edes mahdollista.
Kinji Fukasaku, elokuvan ohjaaja on varmasti ajatellut nykypäivän nuorisoa ja yhteiskuntaa tehdessään tätä elokuvaa. Nuorison pahoinvointi johtuu monista syistä eikä sitä voida todellakaan ratkaista tällaisin keinoin. Elokuvan yhteiskunnallinen sanoma tiivistyy leffan viimeisessä lauseessa. Katsoja jää miettimään tätä lausetta todella pitkäksi aikaa.
Fukasaku on myös pyrkinyt tekemään elokuvasta harvinaisen brutaalin. Kun ajatteleekin, että joutuisi 40 tuttavan kanssa samalle saarelle tappamaan toisiaan niin se aiheuttaa väristyksiä. Kuvittele: Sinun pitäisi tappaa kaikkein paras kaverisi. Pystyisitkö siihen? Vaikka leffassa on yli 40 eri lasta niin todella moniin on helppo samaistua. Kuolemat eivät myöskään jää pelkiksi kaulojen katkeiluksi vaan monen monta erilaista kohtaloa saarella on. Kaverit pettää, itsemurhia ja tietenkin pelkkiä murhia. Jokaisen kuoleman jälkeen ruudun alalaidassa näkyy jopa tiedot oppilaasta ja montako on jäljellä. Tämä vain lisää vaikutelmaa Tosi-TV:stä. Todella kieroutunutta meinikiä ja on ihan syystä saanut K-18-leiman.
Näyttelijöistä jää mieleen lähinnä ex-opettaja Kitano, jota esittää oivallinen Beat Takeshi. Heppu ei vaikuta hullulta, mutta jokin miestä raastaa ja syy tähän sadistimaisuuteen saattaisi monien mielestä löytyä yhdestä ainoasta puhelinkeskustelusta Opettajan ja tämän tyttären välillä. Vaikka kukaan oppilaista ei ole erityisen mieleenpainuva niin hahmojen nimet muistaa ainakin suurimmalta osin. Tämä on aika hyvä esimerkki käsikirjoituksen loistavuudesta sillä helposti 40 japanilaista teinipoikaa- ja tyttöä voisivat sotkeutua näin länsimaalaisen silmissä harmaaksi massaksi.
Pitäisikö aikuisten nähdä Battle Royale? Ehdottomasti. Vaikka kyseessä on perimmiltään säikyttelyleffa sen yhteiskunnallinen sanoma on uskomattoman voimakas. Monien 15-vuotiaiden vanhemmat todennäköisesti vain lukevat takakannen ja toteavat “Hyi, eihän tätä voi katsoa!” Mutta kaikesta raakudestaan huolimatta Battle Royale on hel**tin järkevä leffa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka et olisikaan nähnyt tätä ennen aasialaisia leffoja, tai vaikka elokuvaväkivalta oksettaisi sinua.
