Ennen kuolemaa alkaa hyvin monikerroksisena tarinana, mutta vähitellen karsitaan pois muutamia hahmoja ja sivujuonia muuttaen tarinan kolmen ihmisen väliseksi selviytymiskurssiksi. Alaskan jylhät maisemat kohoavat taustalla, kun lahjakkaat näyttelijät kokoavat leirinuotiota. Värikkäät, aidonoloiset ja syvät hahmot maustavat hienosti elämänmakuista kertomusta.
Alkuun tapaamme mm. pari lesboa, jotka johtavat leirikeskusta, merelle kaipaavan miehen ja Kris Kristoffersonin esittämän partasuisen biljardia pelaavan hepun. Päähenkilöksi kuitenkin nousee David Strathairnin esittämä Joe Gastineau, jolla on takanaan loistava tulevaisuus koripalloilijana, mutta edessä vain hanttihommia leirikeskuksessa. Ilkeistä juoruista huolimatta Joe on yllättävän pidetty mies. Toisessa tärkeässä roolissa on laulajatar Donna De Angelo (Mastrantonio), joka yrittää pärjätä oikuttelevan tyttärensä Noellen (Martinez) kanssa. Joe tutustuu Donnaan ja heidän välilleen syntyy jotain suhteentapaista. Yhdessä he lähtevät venereissulle, mukana roikkuvat myös Noelle ja Joen velipuoli. Retki ei mene aivan suunnitelmien mukaan…
Tämä mukavan rauhallinen ja haikea elokuva iskee varmasti parhaiten synkkänä syysiltana, jolloin on juuri sopivassa tunnetilassa. Nätit maisemat ei ollenkaan huononna elokuvan tunnelmaa, vaan päinvastoin. Näyttelijöiden vahvat roolisuoritukset tukevat myös hyvää tarinaa. David Strathairn tekee hyvän roolisuorituksen, samoin tekevät Mary Elizabeth Mastrantonio ja Vanessa Martinez äitinä ja tyttärenä. Ei mitään kovin tunnettuja tähtiä roiku näyttelijäkaartissa mukana, mutta hyviä suorituksia silti nähdään. Legendaarinen Kris Kristoffersonkin vilahtaa muutaman kerran ruudussa, mutta tuo näyttelijäsuoritus on sen verran pieni, että sitä on aika vaikea alkaa tuon enempää kommentoimaan.
Kaiken kaikkiaan Ennen kuolemaa on todella mukava yllättäjä tavallisen tasapaksun hollymössön keskellä. John Sayles on tämän perusteella todella hyvä ohjaaja, joka taitaa hyvin henkilökerronnan. Tulevaisuudessa täytyy etsiä videovuokraamosta tyypin leffoja lisääkin, jos vaikka etsintä tuottaisi jonkinlaista tulostakin. Saylesille täytyy nostaa hattua myös nerokkaasta käsikirjoituksesta. Itseeni uppoaa lähes poikkeuksetta nämä tällaiset elämänmakuiset, pienimuotoiset draamat, niin kuin kolahti tämäkin pläjäys. Kaikille hyvien draamojen ja country-musiikin ystäville todella suositeltavaa katsottavaa.
