Jack Conroy (Hawke) lähtee Alaskaan etsimään kuolleen isänsä kultakaivauksia. Hän tapaa isänsä tuttavan Alex Larsonin (Brandauer), joka pienistä vastusteluista huolimatta lähtee opastamaan poikaa. Matkalla Jack löytää suden nimeltä Valkohammas (Jed), joka kesyyntyy Jackin hellästä kohtelusta.
Tarinahan perustuu Jack Londonin kirjaan, joka on jäänyt itseltäni lukematta. Leffa tuli kuitenkin katsottua, eikä kaduta yhtään, sillä kyseessä on hienosti kuvattu seikkailufilmi. Taustalla olevat hienot maisemat ja eläinten seikkailut saavat elokuvan näyttämään välillä luontodokkarilta, mutta se ei kuitenkaan paljon elokuvan pisteitä laske, mutta silti mistään täydellisestä elokuvasta ei ole kyse. Leffan takanahan on Disney, mikä tarkoittaa pientä sentimentaalisuutta (mihin olin jo ehtinyt varautua). Kuvat ovatkin Disneyn tapaan hyvinkin kauniita, mutta tarina jää vähän niiden varjoon. Vaikka Ethan Hawke ja Klaus Maria Brandauer ovat molemmat hyviä, niin silti hahmoista ei saada tarpeeksi syvällisiä. Kliseetkin ovat päättäneet hieman valloittaa elokuvaa, muttei kuitenkaan kovin pahasti. Kiehtova kertomus sai silti tämän katsojan lumoihinsa.
Huonoja puolia siis löytyy aika paljonkin, mutta silti Valkohammas on minulle unohtumaton elokuvaelämys, jonka voisin katsoa joskus myöhemmin uudestaankin. Eläintähdet Jed ja Bart the Bear ansaitsevat myös kehuja kameran edessä työskentelyistään. Puhdasveriset seikkailupätkät ovat aina paikallaan, eikä tätäkään voi mitenkään täysin tyrmätä. Onhan tämä varsin mahtipontinen kuvaus ja ohjaaja Kleiser ohjaa kauniisti. Suosittelut lähtee täältä päin kaikille, jotka osaavat nauttia hienoista maisemista, hyvästä tunnelmasta ja jännittävistä seikkailuleffoista. Perhe-elokuvaksikin tätä voisi luokitella ja ala-asteikäisille lapsille kyseessä onkin varsin jännä seikkailu.
