Pitkä kuuma kesä on Perttu Lepän ohjaama ja käsikirjoittama ensimmäinen suuren yleisön tavoittanut elokuva, joka aiheeltaan käsittelee nuoruutta, musiikkia ja unelmia. Leppä on käyttänyt myöhemmin ilmestyneissä elokuvaprojekteissaan (Helmiä&sikoja ja 8 päivää ensi-iltaan) tästä leffasta tuttuja näyttelijäkasvoja. Lepän leffoille ominaisia hauskoja dialogeja ja kirosanojen välttämätöntä viljelyä nähdään tässäkin teoksessa nauruhermojen katkeamiseen saakka.
Joensuusta kotoisin oleva Leppä tuo helsinkiläispoika Patun kotikaupunkinsa melskeeseen ja maistamaan millaista meno on 80-luvulla Itä-Suomen rockpyhätössä. Patu (Unto Helo) tutustuu kesätyöpaikassaan ikätoveriinsa Lajuseen (Mikko Hakola) ja hänen kautta koko kaupungin nuorisoväestöön. Lajunen osoittautuu erään “autotallibändin” solistiksi, johon kuuluu lahjakas säveltäjä-kitaristi Jimi (Jimi Pääkallo), perustyhmä basisti Kakkonen (Olli Sorjonen) ja hänen rumpali-veljensä Kukkonen (Timo Lavikainen). Ulkoa päin junttimaisen näköinen bändi saa Patulta apua sanoitus- ja keikkahommissa, tavoitteenaan päästä soittamaan tarunhohtoiselle Tavastian klubille Helsinkiin.
Leffan alku etenee hieman töksähdellen eteenpäin, mutta kun vauhtiin päästään, niin Leppä onnistuu liikuttamaan kokonaisuutta jo melko sujuvasti. Teemoina ovat mm. uudelle paikkakunnalle muuttaneen nuoren aivoitukset ja nuorten suhde alkoholiin sekä vastakkaiseen sukupuoleen. Kasariluvun ja paikkakunnan tuoma suorasukaisuus tuodaan onnistuneesti esille leffan kuluessa, eikä musiikkipuoltakaan missään vaiheessa päästetä unohtumaan. Itse pidin kyllä leffan tunnelmasta, jota värikkäät näyttelijät mukavasti ylläpitävät, mutta ikävä kyllä joudun toteamaan että jotain jäi puuttumaan. Tarina ja hahmojen kohtalot kun meinaavat jäädä katsojasta turhan etäisiksi, eikä esim. päähenkilöön ehdi syntyä minkäänlaista tunnesidettä. Tässä asiassa tekijäpuoli on epäonnistunut, vaikka kaikki muut osa-alueet näyttävätkin olevan kunnossa.
Näyttelijät ovat upeasti rooleihinsa sopivia jannuja. Unto Helo vetää pääroolin mukiin menevästi ja asennettakin löytyy riittävästi. Jimi Pääkallo sekoilee huumehörhömuusikkona ja tekee näyttelijän uransa parhaimman roolityön, vaikkei häikäisekään. Timo Lavikainen on kuin luotu komediarooleihin ja murretta vääntävä miekkonen saa katsojassa kuin katsojassa hymyn kaaren huulille. Sivuosassa nähdään Apulannasta tuttu Toni Wirtanen.
Musiikkipuolen leffaan on väkertänyt pääosin Pauli Hanhiniemi, jonka kynästä on lähtenyt mm. elokuvan tunnarina toimiva kappale Lootusasentoon. Muuten elokuvassa kuullaan ennen 80-lukua tehtyjä Suomirockin ikivihreitä, aina Baddingista Hanoi Rocksiin.
Suomi-elokuvana Pitkä kuuma kesä on onnistunut kokonaisuus, mutta ei yllä kuumimpaan kärkeen ja jää Perttu Lepän tunnetuista teoksistakin huonoimmaksi. Joka tapauksessa kaikille kiroilua pelkäämättömille suositeltava pläjäys, josta varmasti kaiken ikäiset pystyvät omalla tavallaan nauttimaan.
