Olen aina pitänyt Tupac Shakuria rapin Elviksenä eli suurena artistina ja kiinostavana persoonana, myydäähän Pacin uusia levyjä vielä kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin. Herran elämähän oli vallan tapahtumarikas, mikä antaa dokumentille loistavat lähtökohdat. Vaikka Shakurista paljon jo tiesinkin, niin kokonaisuutena doku pääsi yllättämään positiivisesti.
Elokuva kattaa Shakurin lyhyen elämän hänen omin sanoin kertomanaan, mikä on todella hyvä ja onnistunut kerrontatyyli. Öykkärinä pidetyn Tupacin persoona avautuu loistavasti ja hänestä saa paljon huumaanimman kuvan kuin ehkä herran rujot lyriikat antavat ymmärtää. Miehen intohimo musikkiin ja yhteiskunnan asiohin oli ihailtavalla tasolla, tämä thugina pidetty rappari oikesti välitti pienen ihmisen asiosta ja köyhyydestä.
Muusiikipuolella taustalla soi niin vanhoja hittejä ja uusia Eminemin tuottamia biisejä. Ekstrat lätyllä ovat kiitettävällä tasolla musiikkivideoita lukuunottamatta – niitä on hurjat kaksi. Haastatteluja löytyy runsaasti ja ensimmäistä kertaa kuullaan myös Tupacin äitiä, Afeni Shakuria.
Kaikin puolin laadukas dokumentti, joka avartaa käsitystä kiistellystä artistista. Voisin suositella lättyä kaikille hyvän dokujen ystäville jopa niille jotka eivät rapista niin välittäisikään, senverran uskomaton tämän runoilijan tarina on. “Until the end of time”.
nimimerkki: Lame
