“Kuinka monia teistä on ammuttu aseella?”
Poimiessani Freedom Writersin elokuvavuokraamon hyllystä, eivät odotukseni olleet kovin korkealla. Lähinnä odotin taas yhtä tusinafilkkaa ongelmanuorien kasvattamisen vaikeudesta. Elokuva lähti mukaani lähinnä loistavan Hilary Swankin ansiosta.
Elokuvan alkuasetelma on kliseinen ja moneen kertaan nähty. Vastavalmistunut opettaja Erin Gruwell (Hilary Swank) hakeutuu opettamaan ongelmaluokkaa, tietenkin ymmärtämättä mihin ryhtyy. Eipä siis ihme, että Erinile tuottaa suuria vaikeuksia saada nämä karut katujen kasvattamat nuoret kuriin. Löydettyään luokan ongelmien ytimen, (mikä tuntuu olevan muiden aikuisten kannustamattomuus) Erinin onnistuu (yllätys, yllätys!) saada yhteys oppilaisiinsa. Menee kuitenkin kauan, ennen kuin hän saa ketään luokastaan innostumaan opiskelusta. Erinillä on myös täysi työ vakuuttaa opettajakollegansa oppilaidensa kyvykkyydestä, näitä kun jokainen tuntuu pitävän automaattisesti toivottomina. Kokeellisten opetusmetodiensa (joihin kuuluu mm. päiväkirjan pitäminen) avulla Erinin onnistuu tarjota oppilailleen jotakin, mitä näillä ei ennen ole ollut: toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Freedom Writers onnistuu olemaan kaikista kliseistään huolimatta myös yllätyksellinen. Henkilöiden itsensä suusta kuultava omaelämänkerrallinen kerronta on loistava ratkaisu ja elokuvan kantava voima. Yllätyksellisyydestä puhuttaessa voinen rehellisesti sanoa, etten olisi koskaan odottanut tämänkaltaisen elokuvan sivuavan vahvasti Anne Frankin päiväkirjoja.
Nuorten roolisuoritukset ovat todentuntuisia ja elokuva paikoitellen koskettava. Myös Hilary Swank tekee loistavan roolin Erin Gruwellina. Sen sijaan Erinin arkkitehtimiestä näyttelevä, lähinnä RomKom-hutuista tuttu Patrick Dempsey jää yhdentekevän etäiseksi.
Kaiken kaikkiaan Freedom Writers onnistuu olemaan kaikinpuolin onnistunut ja yllättäen mieleenpainuva katselukokemus, jota voi huoletta suositella myös muillekin, kuin ongelmanuoridraamojen ystäville.
