Perheenisä Howard Langston (Schwarzenegger) lupaa hankkia pojalleen Jamielle (Llyod) jokaisten lasten suosikkilelun, turbomiesfiguurin. Kaikki turbomiehet ovat kuitenkin loppuunmyytyjä joka kaupasta, jonka vuoksi Howardille tulee kiire hommata sellainen jostain. Asiaa hankaloittaa Myron Larabee (Sinbad), joka yrittää myös saada turbomiesfiguurin käsiinsä…
Arnold Schwarzenegger on varmasti jokaiselle elokuvafanille tutuksi tullut henkilö, joka pääasiallisesti on tehnyt uransa aikana erilaisia toimintarymistelyitä (Commando, Terminator 2 – Tuomion Päivä), mutta myös muutamia komedioita, joiden joukkoon kuuluu Isäni on Turbomies. Kyseessä on koko perheen joululeffa, joka kieltämättä on aika kliseinen, mutta silti erittäin hauska ja viihdyttävä. Monet ovat antaneet elokuvalle murskaavan tuomion ja haukkuneet sen aivan lyttyyn, mutta minä en. Taidan olla yksi harvoista, joka pitää elokuvasta todella paljon, ja on valmis kehumaan sitä ties kuinka monella eri adjektiivilla. Myönnetään, että asiaan vaikuttaa todella paljon elokuvan nostalgisuus, mutta myös muut seikat…
…Kuten pääosaroolin näyttelijä Arnold Schwarzenegger. Eihän mies vetäise koko uransa parasta roolisuoritusta, mutta on kuitenkin (jälleen kerran) hyvässä vedossa. Iso-Arska on kerta kaikkiaan monipuolinen näyttelijä, sillä hän osaa myös heittäytyä koomiseksi herraksi, eikä ainoastaan totiseksi terminaattoriksi. Arskan ilmeet ja liikkeet ovat kaikki hallinnassa ja hepulla on myös mieleenpainuva itävaltalaisaksentti, jonka kuullessaan purskahtaa väksinkin nauramaan. Ilman Schwarzeneggeria (tämäkään) elokuva ei toimisi lainkaan samalla tavalla. Sinbad on myös kohtuullisen hyvä roolissaan, vaikkei nyt tietenkään Arskan tasolle yllä. Jake Llyod hieman ylinäyttelee, mutta ymmärtäähän sen huomioiden muksun tuon aikaisen iän.
Isäni on turbomies on paikoin hölmöä ja täysin järjetöntä kohellusta, mutta sehän taitaa olla tämän leffan tarkoitus jotta katsojat saataisiin nauramaan. Ja siinä tämän elokuvantekijät ovat myös onnistuneet, sillä leffalle tosiaan saa nauraa useaan kertaan. Eikös sen juuri pitäisi olla hauskaa, kun Arska epätoivoisesti metsästää pitkin kaupunkia turbomiesfiguuria. Onhan huumori hieman lapsellista, mutta mitä väliä sillä loppujen lopuksi on. Voittaa se ainakin alapäähuumorin mennen tullen.
Isäni on turbomies sisältää runsaasti kliseitä, mutta ne eivät häiritse juuri lainkaan, kunhan vain asennoituu katsomaan leffaa oikealla tavalla. Itse suosittelisin jokaista katsomaan elokuvan rennolla asenteella, sillä muuten tästä ei luultavasti tule pitämään. Tämänkaltaiset elokuvat ovat sellaisia viihdykepommeja, jotka toimivat aina silloin kun on tylsää. Isäni on turbomies täytyy mielestäni nähdä joka joulu, kuten Gremlins. Niin loistava se vain on.
P.s. Loppukohtaus on Arskafaneille todellista nannaa!
