Vietnamin sota on luultavasti kaikkein eniten kulutettu aihe sotaleffoissa. Jotkut elokuvat hyödyntävät aihetta hienosti, toiset eivät. Ensimmäiseksi mieleen tupsahtaa genren kaksi erittäin tunnettua teosta, [I]Kauriinmetsästäjä (1978)[/I] ja [I]Platoon – Nuoret sotilaat (1986)[/I]. Nämä olivat ehdottomasti parhaimmat elokuvat Vietnamin sodasta, ennen kuin sain eräänä päivänä tietää sellaisesta teoksesta, kuin [I] Missing in Action – Suoraa toimintaa [/I]. Kyseessä on kiistatta tähän mennessä kaikkein onnistunein kuvaus Vietnamin sodan helvetistä, joka sytytti Chuck Norriksen uran kunnolla käyntiin. Norris ei ole kovinkaan arvostettu näyttelijä, vaan toimintatähti josta on tehtailtu lukuisia vitsejä, ja joka on monien silmissä pelkkä pelle. Norris on kuitenkin tällä elokuvalla osoittanut, ettei ole sieltä surkeimmasta päästä…
Eversti James Braddock on kokenut kymmenen vuotta sitten, millaista on olla Vietnamin tuskaisella sotavankileirillä. Braddock tietää, että leirillä on vieläkin amerikkalaisia sotilaita kadoksissa, eikä saa mielenrauhaa, ennen kuin asialle on tehty jotain. Hänet kutsutaan mukaan Vietnamiin hieromaan poliittisia kauppoja maiden suhteita hiertävään kysymykseen, mutta Braddock tietää olevansa oikeassa asian suhteen, joten päättää ottaa lain itselleen. Hän lähtee takaisin sinne, mistä ei välttämättä ole enää paluuta – Vietnamin taistelukentälle!
[I] Suoraa toimintaa [/I] on suurta Yhdysvaltojen ylistystä, sillä sen mukaan yksi amerikkalainen mies olisi pystynyt kukistamaan satoja vihollisia yksin, ja olisi vielä onnistunut pelastamaan muut toverinsa viidakon uumenista. Mutta mitäpä tuosta, jos itse elokuva pysyy mielenkiintoisena ja viihdyttävänä loppuun asti. Alkupuoli olisi ehkä kaivannut hieman enemmän actionia, mutta sitten seurasi huikea loppupuoli, joka oli tyyliltään [I]Rambon (1982)[/I] ja [/I]Commandon (1985)[/I] sekoitus. Ei Chuck Norris tietenkään Schwarzeneggerin tasolle yltänyt, mutta löi kyllä Stallonen kertaheitolla.
Toiminta on leffan vahvin osa-alue, eikä ole onneksi liian yliampuvaa. Hiiviskelevä toiminta viidakossa lisää jännittävää tunnelmaa ja tekee katsojaan suuren vaikutuksen. Loppua kohden annetaan ruumiden ja hylsyjen määrän vain kasvaa kasvamistaan.
Suoraa toimintaa on yksinkertaisesti sanottuna loistava sota/toiminta-elokuva. Katsojalla ei ole alun jälkeen epäilystäkään siitä, miten elokuva tulee päättymään. Kiinnostuksen kohteiksi nousevatkin isot aseet, Norriksen kovat voimannäytteet sekä tietenkin ruumismäärä. Lopputuloksena tarjoillaan tietenkin, mitäpä muutakaan kuin mainiota viihdettä, ilman yhtään ainutta älyllisesti haastavaa kohtausta.
1980-luku teki monista näyttelijöistä ikuisia tähtiä. Kukapa ei muistaisi Bruce Willisiä [I]Die Hardissa (1988)[/I], Stallonea [I]Rambossa[/I], tai Arskaa [I]Commandossa[/I]. [I]Missing in Action[/I] teki sen sijaan Chuck Norriksesta tähden, eikä tätäkään genrensä klassikkoa tulisi heti unohtaa.
