Emmett ‘Doc’ Brown (Christoper Lloyd) juuttui pienen haaverin vuoksi Williin Länteen, joskin pystyi ilmoittamaan asiasta Martylle (Michael J. Fox) hyödyntäen tietämystään tulevista tapahtumista jotka ovat hänelle menneisyyttä. Kiellosta huolimatta Marty lähtee perään, sillä vaarallinen lainsuojaton Buford ‘Hullu Koira’ Tannen (Thomas F. Wilson) kantaa kaunaa Docille ja aikakoneen eräs tärkeä komponentti on hajonnut pysyvästi. Lisäksi kaunis Clara Clayton (Mary Steenburgen) ilmenee kokonaisuuteen muuttaen Docin käsityksiä tärkeysjärjestyksestä. Luonnollisesti loppu on onnellinen kaikkien osapuolien kannalta ja Docin tahto toteutuu.
Päätösosassa Zemeckiksen trilogia ei kieputtele pitkin eri aikakausia paradokseja vältellen. Niiden muodostumista ei tarvitse pelätä, sillä spagettiwesternejä on lainattava ennen kuin veturi kokee dramaattisen muodonmuutoksen romuksi ja ikoniset tuliset rengasvanat jäävät tyhjyyteen.
Päätösosassa on haikeutta ja viihdyttävyyttä. On ongelma kotiinpaluun kanssa ja sille on löydettävä ratkaisu aikakauden tekniikka hyödyntäen. Komediaa on myös mukana runsaasti ja Tannenin suvun inho lantaa kohtaan on ilmiselvästi perinnöllistä. Jatkumon tunne on katkeamaton ja hyvä niin.
Michael J. Fox Martyna jää taka-alalle kolmannen osan keskittyessä Dociin ja vaikka Mary Steenburgenin esittämä Clara on uusi hahmo kokonaisuudelle ei hänen suorituksensa jää veteraanien varjoon. Thomas F. Wilson on yhä hupaisa ‘Hullu Koira’ Tannenina joka siirtyy enemmän pellen osaan, mutta on silti epämiellyttävä roisto.
Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja kokonaisuuden jatkumo on niin vahva että kyseessä on käytännössä yksi pitkä elokuva joka on paitsi viihdyttävä ja hauska scifipläjäys myös älykkäästi kirjoitettu ja asianmukaisesti loppuva.
