Alkuun näyttää, että Eläinten kapina on kiva filkka lapsille, mutta painajaisiahan kersat tästä näkevät. Kohderyhmää on hankala hahmottaa: eläinten suut louskuvat kuin Babessa ja vieläpä perin hyvämaineisen näyttelijäjoukon äänillä, mutta tarina on napattu George “ei mikään satusetä” Orwellin kirjasta. Näyttää siltä, ettei ohjaajakaan ole osannut päättää, kenelle leffansa suuntaa. Pelkiksi ääniksi kutistetut näyttelijät yli-ilmaisevat asiansa turhan monessa kohtaa. Tosin esim. Peter Ustinov Vanhana Majurina on mies paikallaan siitä huolimatta.
Eläinten kapina on sikajuttu. Se pui kommunistisen ideologian toimintaa juurta jaksaen laittamalla siat maatilan pomoiksi. Kärsäveikot maalailevat kauniita tulevaisuudenkuvia muille eläimille, puhuvat tasavertaisuudesta ja haukkuvat tsaariin verrattavat ihmiset lyttyyn. Kaikki meneekin hyvin siihen asti kunnes korruptio alkaa syödä eläintilan yhteiskuntarakennetta. Sitten tulee ruumiita.
Eläinten kapina ei ole onneksi kovin pitkä elokuva. Yksikin minuutti lisää ja sen alleviivaavuus olisi ollut liikaa.
