Vuosituhannen vaihteen lähestyessä useampi kuin yksi elokuvantekijä tarttui pinnalla olevaan aiheeseen ja päätti tehdä oman tulkintansa [movie]Seitsemän[/movie] synkeästä maailmanloppuestetiikasta. Monenmoisilla ennustuksilla ja uskonnollisilla höyrypäillä ratsastavia kauhuelokuvia tehtiin aika monta, ja melkein kaikki niistä olivat aika huonoja – ja Stuart Urbanin Ilmestys vuodelta 2001 on niistä kaikkein huonoin.
Temppeliritarien suurmestari ja 33. asteen vapaamuurari Udo Kier havittelee pyhän ristin nauloja kloonatakseen vuosikertaverestä uuden Jeesuksen. Luonteeseen vaikuttavat geenit tosin vaihdetaan Kierin vastaaviin, jotta vekarasta varttuisi mahdollisimman häijy. Geenimanipuloitu Jeesus-vauva lahjoitetaan Paaville, joka julistaa naperon uuden vuosituhannen Messiaaksi. Holhoojaksi nimitetään myös Vatikaanin hierarkiassa hyvin asemoitunut Kier, jolle psykiatri vakuuttelee ”määrätietoisen kasvatuksen murtavan hyveellisimmänkin luonteen”. Sitten elokuva loppuu.
Hataran lähtökohdan ympärille rakennettu, joka suuntaan leviävä jännäri sekoittaa yliluonnollista mysteeriä [movie]Kadonneen aarteen metsästäjät[/movie] -henkiseen reliikinetsintään. Kaikki mieleen juolahtaneet salaliittoteoriat ja salatieteet on valikoimatta heitetty yhteen sekavaan keitokseen. Välillä sovitellaan koordinaatteja Euroopan kartalle ja hahmotellaan niistä muodostuvia pentagrammeja ja pietarinristejä. Newton mainitaan, samoin muinaiset egyptiläiset.
Käsikirjoituksen ohella myös kerronta ja näyttelijäntyö töksähtelevät pahan kerran. Elokuva on alusta loppuun vailla jännitettä, vaikka välillä poltetaan muinaisia linnoja ja nyljetään ihmisiä elävältä. Teknisesti elokuva on kohtalainen ja muutamat antiikkiin ja keskiajalle sijoittuvat kohtaukset menettelevät. Ilmestyksen mieleenpainuvin hetki on kuitenkin loppupuolella nähtävä seksikohtaus. Muutaman pakara- ja selkäotoksen jälkeen kuvan keskelle leikataan lähikuva naispäähenkilön silmästä ja ympärille sommitellaan kaleidoskooppimaista psykedeliaa. Kamera tarkentaa silmään, jonka iiriksestä heijastuu päähenkilön suu auki pälyilevä pallinaama. Hypnoottista.
Mutta suodaanpa ajatus elokuvan teemoille. [movie]Seitsemän[/movie]-plagiaattina Urban on tekeleineen auttamattoman myöhässä. Okkulttisine aiheineen ja Jeesukseen liittyvine salaoppeineen Ilmestys oli kuitenkin aikaansa edellä. Pyhä veri, pyhä Graal on mitä ilmeisimmin lojunut käsikirjoittajan yöpöydällä pidemmän aikaa ja itse asiassa Ilmestys saattoi todisteet Kristuksen meidän päiviimme asti säilyneestä sukulinjasta suuren yleisön arvioitavaksi pari vuotta ennen Dan Brownin [movie]Da Vinci -koodi[/movie]a (romaani 2003, elokuva 2006). Jos Urban olisi tehnyt työnsä kunnolla, hän olisi vienyt leivän Brownin suusta. Uraauurtava teos siis, omalla kömpelöllä tavallaan.
