Going in Style on vuonna 2017 ilmestynyt rikoskomedia, joka on uudelleenfilmatisointia vuonna 1979 ilmestyneestä samannimisestä elokuvasta. Mielenkiintoinen tämä on siitä syystä, että mukana on kolme veteraaninäyttelijää, jotka vieläpä vetävät pääosat. Mikäpä voisi mennä vikaan, kun pääkolmikkoa esittää alansa ammattilaiset. Noh, kyllä pari asiaa voikin mennä vikaan, mutta suurimmaksi osaksi ollaan onnistuttu todella hyvin.
Joe on rahapulassa oleva eläkeläinen, jonka asunnon pankki uhkaa viedä. Eräänä päivänä hän on pankissa, jossa tapahtuu ryöstö. Tästä tapahtumasta hän saa ajatuksen. Joen parhaat kaverit ovat Al ja Willie. Kun kolmikon eläkesäästöt viedään, päättävät he kostaa ja aloittavat oman ryöstönsä suunnittelun. Heillä on kyllä viisautta, mutta kunto on rapistunut vuosien varrella. Voidaanko pappoja saada kiinni?
Hahmot ovat monella tapaa onnistuneita ja jokainen kolmikosta omaa jonkin motiivin. He tuntuvat myös inhimillisiltä ja oikeilta ihmisiltä. Michael Caine näyttelee loistavasti Joeta ja saa eniten ruutuaikaa. Morgan Freeman on myös todella hyvä Willien roolissa, mutta ei ole tässä lähellekään parhaimmillaan. Alan Kirk esittää upeasti etäistä ja tylsistynyttä Alia. Cainen, Freemanin ja Kirkin yhteistyö on mahtavaa ja tuntuu kuin kolmikko olisi oikeasti tuntenut jo kauan. He ovat sopivan samaistuttavia, mutta heidän tavoitteensa tuntuu onnistuvan vähän liiankin helposti, joka on elokuvan suurin ongelma. Lopussa kaikki vain tapahtuu aivan liian helposti ja katsoja ajattelee, että tämähän oli helppoa. Mukana on myös Paluu tulevaisuuteen-elokuvista tuttu Christopher Lloyd, joka esittää vanhusta, joka ei tunnu ymmärtävän mitään mitä ympärillä tapahtuu. Hän oli täydellinen sivuroolissa.
Going in Style ei tarjoa käsikirjoituksen kannalta kovin erikoista tai massasta poikkeavaa, mutta mukana on monia pieniä oivalluksia. Vanhuuden tuottamista ongelmista revitään sopivasti huumoria ja pariin kertaan sai nauraa ihan ääneen. Vaikka komedia on onnistunutta, se ei onneksi tuhoa jännittäviä tilanteita tai ole epäuskottavaa. Tarina on kerrottu aika tiiviisti, jonka takia pituutta ei juurikaan pitkäksi aikaa ole. Tapahtumat etenevät mielenkiintoisesti, mutta menee jonkin aikaa ennen kuin papat aloittavat pankkiryöstön suunnittelemisen. Musiikki oli yllättävän toimivaa ja sopi jokaiseen kohtaukseen, jossa sitä oli.
Tätä elokuvaa voi suositella ihan jokaiselle. Se on perusvarma hassutteleva rikoselokuva, jossa ei sen suurempaa ideaa ole. Se jättää hyvän mielen ja osaa olla jännittävä. Se ei ole lähelläkään mestariteosta, mutta on jonkin verran aliarvostettu. Tämä kuuluu niihin onnistuneiseen remakeihin, vaikka olisi kaivannut vielä jotain omaperäisyyttä ja yhden yllätyksen lisää.
