Kaverilta lainatessani uskoin Maissilapsien tarjoavan minulle jonkinlaista viihdykettä, onhan elokuvalla jonkinlainen kulttimaine ja idea maissipelloilla riehuvista lapsista on sinänsä ihan hyvä aihe, joten siitä voisi tehdä ihan ok leffan. Perustuupa elokuva Stephen Kingin novelliinkin. Eli lähtökohdat oli suht hyvät. Mutta ku asiat voivat mennä elokuvan teossa pieleen, niin ne sitten menee.
Juonesta en kerro sen enempää, kuin että nuori rakastunut pari (Hamilton, Horton) eksyy Nebraskassa Gatlinin pikkukaupunkiin, maissipeltojen mekkaan. Kaupungin kaikki aikuiset ovat hävinneet jonnekin (!?) ja lapset pitävät kaupunkia pystyssä.
Elokuva starttaa ihan suhtkoht mukavasti ja siltä odottaa jotain hyvääkin. 45 minuutin jälkeen tapahtui jotain ja elokuva sammahti totaalisesti. Siinä vaiheessa sammahdin minäkin. Nipin ja napin jaksoin katsoa elokuvan loppuun. Se oli ihan hirveetä jöötiä. Loppu oli niin huvittava, että suorastaan itkin. Ei näin!
Näyttelijäsuorituksista ei voi sanoa mitään ihmeellistä. Kaikki on jo pilattu suunnitteluvaiheessa, eivätkä näyttelijät pelasta elokuvaa suorituksillaan.
En suosittele Maissilapsia kenellekään, mielestäni leffa ei soveltunut minkäänlaiselle elokuvantapittajalle. Elokuvassa ei edes ollut minkäänlaista raakuutta, jota kuitenkin K-15 leima voisi enteillä. Eli edes masokistisille väkivallan ystäville en suosittele tätä.
1.5 pistettä Maissilapset saa sen kulttimaineesta ja suhtkoht mielenkiintoisesta aiheesta. Kiertäkää tämä tekele kaukaa.
nimimerkki: juhnu
