Varhaiset muistot veivät minut ajassa taakse päin, aina ala-asteaikoihin saakka, jolloin viimeksi tsekkasin Hammaslääkärin (The Dentist). Se oli tuolloin kova juttu kaveripiirin keskuudessa, kun takakantta komeasti koristi K18-leima. Noh, leffan jälkeen hammaslääkäriin meno ei ainakaan tuntunut yhtään sen helpommalta kuin ennenkään..
Tohtori Feinstone (Corbin Bernsen) elää vakaan onnellista elämää suuressa uima-altaalla varustetussa omakotitalossa kauniin vaimonsa Brooken (Linda Hoffman) rinnalla. Vastaanotolla kaikki näyttää menevän loistavasti ja suurimpia ongelmia on mm. paitaan jäänyt pieni ruokatahra. Niinhän sitä kuitenkin sanotaan, että onni on katoavaista ja tämän saa pian huomata myös Tohtori Feinstone, joka alkaa kiinnostumaan muustakin kuin potilaidensa hampaiden hoitamisesta.
90-luvulla ei vain osattu tehdä kunnon kauhua, sen osoittaa myös Hammaslääkäri. Tunnelman luominen on kovin kökköä, enkä itse ainakaan katsojana päässyt leffan sisälle. Pahaa hamppilääkäriä näyttelevä Bernsen ei saa hahmoonsa tarvittavaa psykoottisuutta ja hullun kiiltoa, ja karismaattista päähenkilöä elokuva olisi ehdottomasti kaivannut. Nyt kaikki on kovin pintapuolista ja suorastaan tylsää katseltavaa.
Muiden elementtien epäonnistuessa kauhu perustuu hirveän kohtalon kokeneisiin uhreihin, joiden naamavärkit eivät ole mitään kaunista katseltavaa. Hammaslääkärien ammatti tuodaan onnistuneesti esille ja ainoa pelottava juttu todella on se, että ensi kerralla raavaampikin mies voi hamppilääkärin tuolilla miettiä; mitä jos tuo lääkäri onkin joku hullu?
Näyttelijäkaarti on mitään sanomatonta, eikä muitakaan osa-alueita pysty nähdyn perusteella nostamaan esille.
Paremman puutteessa tämän kerran jaksaa katsoa, mutta mistään kauhuspektaakkelista ei voida Hammaslääkärin kohdalla puhua. Aiheestaan huolimatta hukkuu 90-luvun surkeiden kauhuleffojen massaan.
