Olen edistynyt Arrow’n katsomisessa jo neljänteen tuotantokauteen, joka ilmestyi vuonna 2015. Valitettavasti minun on ilmoitettava, että taso on tippunut aika paljon. Ennen kuin alat lukemaan pidemmälle täytyy varoittaa, että joitain paljastuksia viime kausista ja tästäkin kaudesta on luvassa. Ne on vain pakko mainita, koska muuten olisi hyvin vaikea ymmärtää mitä tarkoitan. Tietenkin jos olet nähnyt jo Arrow’n neljännen kauden tai et koskaan aio sitä katsoa, voit aivan hyvin lukea tämän. Jos taas aiot katsoa sen, suosittelen että palaat arvosteluuni vaikkapa sen jälkeen.
Oliver ja Felicity asuvat yhdessä rauhassa ja kaukana mädääntyneestä Starling Citystä, joka on uudelleen nimetty Star Cityksi. He ovat kummatkin onnellisia. Heidän apuaan kuitenkin tarvitaan, kun Aaveet alkaa tehdä rikoksia. Oliverin on palattava, mutta tällä kertaa ei Nuolena vaan Vihreänä nuolena. Eli hänen uusi alter egonsa on yhden tyypin ensimmäisellä kaudella ehdottama nimi naamiokostajalle. Theasta on tullut verenhimoinen tappaja, Oliver päättää pyrkiä pormestariksi, Sara aiotaan herättää henkiin ja Damien Darkh suunnittelee pirullisia juoniaan.
Tuntuu hassulta kuinka monta kertaa Quentin Lance on kokenut menetyksen. Ensin Saraa luultiin kuolleeksi, kun hän oli Queen’s Gambitilla, mutta palasi Oliverin tavoin. Sitten Sara tapettiin uudelleen ja herätettiin henkiin Lasaruksen altaalla. Nyt Laurel kuoli, vaikka osaammekin jo arvata, että hän tulee vielä palaamaan. Lisäksi Rayta luultiin kuolleeksi, mutta olikin vain kutistunut ja Thea tapettiin ja herätettiin Lasarus-altaan avulla takaisin elävienkirjoihin. Itse asiassa yhdessä jaksossa Quentin yrittää saada selville pystyykö Laurelia herättämään henkiin, koska melkein kaikki on onnistuttu pelastamaan jollain keinolla. Hahmoja jotka eivät ole palanneet kuolleista ovat varmaan Tommy ja Ra’s. Ra’s al Ghulin paluuta olisin itse toivonut.
Se että lähes jokaisella jaksolla on eri ohjaaja, näkyy hyvin vahvasti. Osa jaksoista on synkkiä, osa vain viihdytti ja osa tuntui vain yksinkertaisesti typeriltä kuten Beacon of Hope, jossa taisteltiin robottimehiläisiä vastaan. Synkempi ilme sarjalle toimi huomattavasti paremmin. Onneksi näitä synkempiä jaksoja oli enemmän. Salamurhaajien liigan lopettaminen oli itselleni yllätys, koska se toimi loistavana uhkana viime kausilla. Kolmannellakin kaudella Liiga oli selvä uhka Starling Citylle ja kolmannella kaudella pääsimme näkemään mihin se pystyy. Broken Hearth-jakson kohdalla tulee paha lasku alaspäin. Tässä vaiheessa mielenkiinto lähti ja pidinkin jonkin verran taukoa.
Takaumien ja nykyhetken tapahtumia yritetään yhdistää, joka tuntui vain ja ainoastaan pakotetulta. Takaumissa nähdään kuinka Oliver palaa takaisin Lian Yulle, jossa hänen on tarkoitus toimia vakoojana. Lopussa hän tekee lupauksen, jota hän varmaan toteuttaa seuraavan kauden takaumissa. Moni taistelukohtauksista oli ihan hyvää tasoa. Juoni tuntui välillä hieman hajanaiselta ja kokonaisuus on rakennettu heikommin kuin aiemmin. Jotkin pikku jutut saattavat jäädä häiritsemään, mutta minä annan sen anteeksi tällä sarjalle. Tuo sarjassa esiintyvä taikuus, jota esimerkiksi Constantine Damien Darhk ja Reiter käyttävät jäi hämäräksi. Mikä se patsas oli ja mistä se oli tullut. Ja sitten muuten mistä ihmeestä Oliver oli saannut Constantinen puhelinnumeron, kun he tapasivat silloin saarella, jolloin he eivät jakaneet numeroitaan toisille. Ehkä Oliver oli pitänyt yhteyttä Constantineen palattuaan kotiinsa kauan sitten.
Siinä missä ihan ensimmäisissä ensimmäisen kauden jaksoissa Stephen Amellin Oliver Queen tuntui hieman etäiseltä hahmolta, vaikka hänen kokemukset tuon viiden vuoden aikana ovat erittäin mielenkiintoiset vielä tällä neljännelläkin kaudella, on Stephen Amell tällä kertaa kuin kotonaan. Damien Darhk ei ole niin hyvä pahis kuin Slade tai Ra’s. Pidin hänestä kuitenkin enemmän kuin ensimmäisen kauden pahiksena ollut Malcolm Merlyn. John Barrowmanin esittämästä Merlynistä on taas tullut ajan kuluessa oikein mainio hahmo, jonka yhteistyö Willa Hollandin esittämän Thean kanssa on loistavaa. Suurin osa muistakin näyttelijöistä onnistunut hyvin ja lähes kaikki ovat parempia kuin tyypilliset televisiosarjan näyttelijät. Tässä vaiheessa nämä hahmot tuntee jo niin hyvin. Ja Diggle näyttää tuo kypärä päässä aivan järisyttävän typerälle.
Toivottavasti seuraava tuotantokausi palaa sinne ensimmäisen, toisen ja jollain tasolla myös kolmannes tuoantokauden tyyliin. Tämä kausi hukkui omaan massiivisuuteensa ja loppua kohden kasvaneeseen kiireeseen hoitaa kaikki loppuun. Veikkaanpa kuitenkin etten aio vähään aikaan katsoa Arrow’ta, mutta olen aika varma, että tulen katsomaan jatkoa joskus.
