Tom Clancy on varmaan yksi maailman kuuluisimmista kirjailijoista, jotka samalla tunnustautuvat suoraselkäisesti patriooteiksi. Lapsuutensa sotaukkojen ja leikkipanssarivaunujen parissa äijä on viettänyt ja sen huomaa. Kirjailijan tapahtumat ovat yksityiskohtaista sotatapahtumien kuvausta nykymaailman melskeessä. Mahdolliset juonikytkökset ammentavat ainekset tämänpäivän maailmanpolitiikasta terrorismiin. Ja kaikki on kerrottu niin realistisella tavalla että periaatteessa tuo kaikki voisi todellakin olla mahdollista.
Peloista pahin on neljäs filmatisointi Clancyn ykkösmiehen Jack Ryanin elämänvaiheista. Siinä palataankin Ryanin uran alkutaipaleelle, aikaan missä hemmo aloittelee uraansa CIAn leivissä. Ryan on tutkinut Venäläisen johtajan taustoja ja näitä tietoja tullaan tarvimaan kun 3. maailmansota on lähempänä kuin koskaan. Näin alkaa Ryanin ensitie presidentin taustajoukkoihin. Terroristien aikaansaannoksena ei ole enempää eikä vähempää kuin pieni ydinräjähdys USAn maaperällä, jonka ansiosta tapahtumat urautuvat väärällä tavalla lumipallon lailla ja suurvaltojen päämiehet ovat äkkiä törmäyskurssilla.
Nuorta Jack Ryania esittää Ben Affleck ja hänen värvääjäänsä, jo niin monesta vastaavasta isähahmona hääräämisestä tuttu, Morgan Freeman. Itse tarina on tuttua Clancya. Jos pidit Punaisen lokakuun metsästyksestä ja Iskusta Kolumbiaan, niin todennäköisesti pidät myös tästä. Patriot Gamesissahan Ryan joutui jo hieman henkilökohtaisemmalle tantereelle. Patriotismia ja sotataktiikkaa pullisteleva tarina antaa paljon anteeksi mielestäni kuitenkin hieman liiankin imelälle Affleckille. Nuoren Ryanin on ehkä hyväkin olla komea ja naivi.
Vahvaan strategiseen tietämykseen perustuvat tarinat voivat kuitenkin olla myös hieman liikaa perusäksöniniä kaipaaville, tiivistunnelmaisin toiminta tapahtuu kuitenkin päättäjien pöytien takana. Jonkinasteista, totistakin, pottapäisyyttä tällaisesta pitäminen siis saattaa vaatia. Jos tällaiset elementit eivät säikäytä, voi Peloista pahin olla oivaa viihdettä töllisteltäväksi.
