Nykytrendin mukaisesti mielenkiintoisia ja omaperäisiä trillereitä puskee joka tuutista, tässä jälleen yksi sellainen. Vuonna 2008 valmistunut austraalialaisteos Restraint osoittaa mantereen kyvykkyyden elokuvabisneksessä ja uusien lupaavien näyttelijöiden työskentelyä on aina ilo seurata. Leffa käyttää ajanmukaisia tehokeinoja kuten mystisyyttä ja väkivaltaa hyväkseen, luottaen myös lopputwistin voimaan. Elokuvan on ohjannut David Denneen ja käsikirjoittanut Dave Warner.
Alkuasetelma kehkeytyy rikollisuuden polulle ajautuneen nuoren parin saadessa kytät peräänsä murhan takia. Hetken mielijohteesta toimiva Ron (Fimmel) ja hänen lutkahtava tyttöystävänsä Dale (Palmer) päätyvät ryöstämään agorafobiasta kärsivän yksin asuvan miehen nimeltä Andrew (Moyer).
Pidin leffaa poikkeuksellisena ja onnistuneena trillerinä. Upeasti kirjoitetut hahmot ovat persoonallisia ja toisistaan poikkeavia. Kaikkia kolmea päähenkilöä pystytään kasvattamaan leffan aikana ja etenkin heidän suhteidensa kehittyminen onnistutaan kuvaamaan hienosti vaikeassa tilanteessa. Trillerimäisyys kaivetaan esille ennen kaikkea pienillä mystisillä otoilla ja vilahduksilla tulevista tapahtumista. Myöskään väkivalta- / kidutusvihdettä ei olla unohdettu ja näin katsoja saadaan liimattua leffan ajaksi tiukasti tuolin takaosaan kiinni. Tunnelma ei silti missään vaiheessa käy liian ahdistavaksi tai pelottavaksi, joten heikkohermoisetkin voivat tämän huoletta katsastaa.
Nuoret aussinäyttelijät tekevät laadukasta työtä kameran hohtoisammalla puolella. Kauna 2:sta tuttu Teresa Palmer on keskittynyt lähinnä mallinhommiin, mutta tulevaisuutta näkyy olevan myös liikkuvan kuvan puolella. Miesmalli Travis Fimmel on puolestaan järisyttävän hyvä räjähdysherkän bodaajapojun roolissa ja harvoin trillereissä näin voimakasta näyttelysuoritusta pääsee todistamaan. Tasapainottomuus ja mielenvikaisuus suorastaan paistavat Fimmelin silmistä, innolla odotan hänen tulevia elokuvia. Aussimalleja komppaa upeasti brittinäyttelijä Stephen Moyer, joka rauhoittaa mukavasti elokuvan tunnelmaa ja tekee samalla uskottavan roolisuorituksen.
Miehiä houkutellaan leffan pariin Palmerin nakukohtauksilla, mutta toisin kuin yleensä, nuokin kohtaukset ovat lähes välttämättömiä leffan tarinan kannalta. Tai no eivät välttämättömiä, mutta sopivat täydellisesti kokonaisuuteen. Jos aiot hankkia tämän käsiisi, niin mitään suurta mestaritrilleriä on turha odottaa, mutta perushyvää 2000-luvun kamaa loistavalla toteutuksella ja näyttelytyöskentelyllä höystettynä takaa miellyttävän elokuvaelämyksen. Arvosanaksi sopii täydellisesti kolme ja puoli tähteä.
