Bambi tunnetaan Walt Disneyn omana henkilökohtaisena suosikkielokuvana kaikista hänen elämänsä aikana tuottamistaan elokuvista. Felix Saltenin kirjaan perustuva animaatio olikin poikkeuksellisen kunnianhimoinen projekti, sillä Walt halusi pyrkiä elokuvalla ennennäkemättömään realismiin animaation saralla. Elokuvan kehittely alkoi jo Lumikin (1937) jälkeen, mutta viivästyi useaan otteeseen muun muassa animaattoreiden lakon ja studion rahapulan vuoksi.
Elokuva kertoo syvällä metsän siimeksessä syntyvän Bambin, nuoren kauriin ja metsän prinssin, elämäntarinan. Bambi oppii asioita, saa ystäviä ja tarkkailee vuodenaikojen muutosta metsässä. Raskaan talven päätteeksi Bambi pakotetaan nopeaan aikuisuuteen, kun tarinan konna, metsästäjä vie hänen äitinsä. Keväällä alkavat hormoonit hyrrätä samalla, kun ihmisen aiheuttama uhka kasvaa yhä konkreettisemmaksi.
Bambi on siitä erikoinen elokuva, ettei se sisällä minkäänlaisia yliluonnollisia tai fantasialle tyypillisiä elementtejä. Sen sijaan se kertoo tarinan paljon kiinnostavammasta asiasta: elämästä itsestään. Kuten pohjateoksena toimiva kirjakin, Bambi on vähintään yhtä paljon tarina metsästä itsestään kuin nuoren kauriin elämästä. Bambi toimii varsinkin elokuvan alkupuolella runsaasti puhtaasti tapahtumien tarkkailijana, osallistuen niihin aktiivisemmin vasta elokuvan loppupuolella.
Kun Bambi sai ensi-iltansa vuonna 1942, Yhdysvallat oli jo ajautunut mukaan toiseen maailmansotaan, eikä elokuva menestynyt odotetusti. Elokuva jäikin Disneyn viimeiseksi pitkäksi animaatioelokuvaksi koko vuosikymmenenä. Yleisö ei lämmennyt realistiselle ja synkkiä aineksia sisältävälle tarinalle. Sodan kauhujen keskellä se olisi kaivannut tarinoita kaukaisista maista, prinsessoja ja sadun taikaa irtautuakseen hetkeksi ankeasta todellisuudesta. Myös metsästäjät pitivät elokuvan konnan rooliaan vahingollisina ammattikunnan maineelle. Ymmärrettävistä syistä Bambin äidin kuolema oli liikaa yleisölle, joista iso osa eli päivittäin puolison tai isän menettämisen pelossa. Ihmisen uhkaava läsnäolo metsän elämälle henkiikin kieltämättä vahvaa sota-ajan ilmapiiriä.
Nykypäivänä elokuva kuitenkin nauttii suurta arvostusta ja sitä pidetään yleisesti elokuvahistorian klassikkona. Ne asiat, joista yleisö ja kriitikot eivät aikoinaan pitäneet, katsotaan nyt sen vahvuuksiksi. Elämä itsessään on mielenkiintoista ja siinä tapahtuu paitsi kauniita, myös kauheita asioita. Bambin rehellinen, mutta silti vahvasti tyylitelty kuvaus metsän elämästä on ainutlaatuinen kokemus siitä osasta maailmaa, jonne ihmisellä ei ole asiaa. Edes dokumenttielokuvat eivät kykene tunnetasolla saavuttamaan sitä, minkä Disneyn animaattorit Bambissa saivat aikaan.
Bambin metsä näyttää siltä, miltä oikea koskematon aarniometsä tuntuu. Sen kuvamaailma ei siksi ole täysin realistinen, vaan juuri oikeassa suhteessa myös impressionistinen. Kiinalaisen taidemaalari Tyrus Wongin vesiväritaustat yhdistettynä yksityiskohtaisiin kuvaelementteihin ja aitojen eläinten liikkeisiin tarkasti perehtyneiden animaattoreiden luomiin eläinhahmoihin ovat huumaava yhdistelmä. Kun tähän yhdistetään vielä Disneyn klassisen kauden tavaramerkki, vesi, varjot ja pehmeät värit, lopputuloksena on, näin uskallan väittää, kaikkien aikojen kaunein täysin käsityönä toteutettu animaatioelokuva.
Iso osa elokuvan tunnelmaa tulee luonnollisesti ääniraidalta, joka toi elokuvalle myös Oscar-ehdokkuudet sekä äänisuunnittelusta, elokuvamusiikista että alkuperäisestä laulusta. Erityisesti koko elokuvan teemana soiva “Rakkauden laulu” on suorastaan järjettömän kaunis, henkilökohtaisesti suosikkikappaleeni kaikista Disney-elokuvista yhdessä Kaunotaren ja hirviön “Beauty and the Beast” -tunnelmoinnin kanssa.
Bambi oli Disneyn (lyhytaikainen) paluu korkeamman taiteen pariin ilman selkeää kohdennusta lapsiyleisölle. Söpöjä eläimiä ja alkupuolen muutamia hauskoja kohtauksia lukuunottamatta elokuvan sävy on sellainen, etteivät ainakaan pienemmät lapset välttämättä osaa arvostaa sitä. Itsekin muistan lapsena pitäneeni tarinaa suhteellisen tylsänä, vaikka sitä usein katsoinkin. Ajan myötä arvostukseni elokuvaa kohtaan kuitenkin kasvoi. Realistinen tarina uhkuu sellaista alkuvoimaisuutta ja elämän kauneutta korostavaa henkeä, jota ei välttämättä löydä juuri tässä muodossa mistään muualta. Ja mikä tärkeintä: tätä tarinaa ei voisi kertoa millään muulla tavalla vaikuttavammin. Käsintehty animaatio on erottamaton osa elokuvan viehätysvoimaa.
Parhaan Disney-animaation titteli on tietysti täydellinen mielipidekysymys, mutta allekirjoittaneen mielestä perusteet ovat olemassa sille, että tuo titteli kuuluu nimen omaan Bambille.
