2001 – Avaruusseikkailu. Yksi elokuvahistorian kohutuimpia, kiistellyimpiä ja arvostetuimpia elokuvia. Mahdollisesti myös kaikkien aikojen paras elokuva. Länsimaisen elokuvan kiistaton nero ja mestari Stanley Kubrick käytti elämästään puoli vuosikymmentä tämän spektaakkelin suunnitelluun, kuvaamiseen ja hiomiseen ja se näkyy lopputuloksessa. 2001 on yksinkertaisesti virheetön elokuva. Kuin hiottu marmorinpalanen keskellä lehmänlantaläjää pohjoiskarjalalaisen pientilan navetan takana. 2001 on täydellinen, vertaansa vailla oleva matka kaikkeen tunnettuun – ja ennen kaikkea tuntemattomaan.
Keitä me olemme? Mistä me tulemme? Mitä me teemme täällä? Siinä kolme olennaista kysymystä, jotka ovat olemassaolomme avaimet. Juuri näitä osin eettisiäkin dilemmoja Kubrick miettii eepoksessaan – ja jättää vähintään yhtä paljon katsojan itsensäkin mietittäväksi. Teemojen pohdiskelu, analysointi ja kyseenalaistaminen on piiloitettu juonen taakse, tosin juoni itsessään on pelkkää rekvisiittaa. Kuusta löytyy mystinen, korkea musta monoliitti joka hämmästyttää kummastuttaa pientä tiedemiestä vähintäänkin yhtä paljon kun esi-isiämme ajanlaskumme alkuaikoina (kuinka paljon nykyajan ihminen muuten loppujen lopuksi eroaa entisaikojen apinasta?).
Teknistä huippuluokkaa edustava avaruusalus lähtee Jupiteriin tutkimusmatkalle, mukanaan viisi astronauttia joista kolme on horroksessa sekä tietysti itse HAL 9000 (äänenä Douglas Rain), uusinta keinoälyä edustava tietokone, joka on ja ei ole sitä miltä todella näyttää. Astronautti Bowman (Keir Dullea) joutuu kohtaamaan jotain ihan muuta kun odotti…
Mihin tekniikka johtaa? Edistääkö se meidän itsemme kasvua mitenkään? Mitä me teemme? Ja miksi? Elokuvasta yli puolet on täysin dialogitonta, tuijottaen vain avaruuteen ja maailmankaikkeuteen, taustalla soiden joko Straussin ihanainen Tonava Kaunoinen, kaiken aloittava ja päättävä Also Spracht Zarazhustra tai György Ligetin hallusinoivat teknopiiperrykset. Tarinan mukaan yli puolet katsojista lähti 2001:n kutsuvierasensi-illasta pois kesken kaiken ja kiihtynen Rock Hudsonin kerrotaan todenneen: “Aikooko joku kertoa minulle mistä helvetistä siinä oli kyse?” Mikä meni vikaan? Eivätkö ihmiset kuitenkaan uskaltaneet katsoa silmästä silmään itseään valkokankaalla?
Upeat metaforat, anonyymit ja hiljaiset aforismit eivät voi olla jättämättä pysyvää jälkeään katsojaan. 2001 on taidetta, 2001 on viihdettä, 2001 on kaikki tai ei mitään.
“Jos joku katsoja jonain päivänä ymmärtää 2001:n täysin, me olemme epäonnistuneet tehtävässämme.” – Arthur C. Clarke.
Onneksi olkoon pojat, te onnistuitte. Tämä elokuva on jokaisen pakko nähdä ennen kuolemaansa. Mihin me muuten päädymme?
