Sho Kosugin tähdittämän eeppisen ninjasaagan kolmas osa on varsin hilpeä elokuvakokemus. Heti alkuun startataan munakkaasti ikimuistoisella kohtauksella kun yksinäinen ninja teurastaa golfkentällä kymmenittäin virkavaltaa ja viattomia. Lopulta kuitenkin ilkeä ninja saadaan pois päiviltä ja tämä siirtää henkensä ennen kuolemaansa hehkeän kasaripehkon omaavan neitokaisen kehoon. Näin pahisninjan pois päiviltä pamauttaneet poliisisedät joutuvat järjestelmällisesti ahtaalle. Ei ole ninjan raivon voittanutta. Paitsi tietysti toisen ninjan raivo.
Mistä pääsemmekin Sho Kosugiin, jonka esittämä tällä kertaa yksisilmäinen supersoturi hengailee sattumalta maisemissa ja ajautuu tietenkin nokikkain pahisninjan kanssa. Ja sehän on jo käynyt aiemmin varsin selväksi että ainoastaan ninja voi pysäyttää ninjan. Loppupuolelta löytyy jälleen varsin komeasti toteutettu dueli, ja legendaarinen hiekkapyörähdys, ei tuommoista vaan näe missään muualla.
Ninja III – The Domination on kaikessa typeryydessään hauska pätkä. Siinä missä kakkososassa oli vielä joitain vakavuuden rippeitä jäljellä, heittää kolmonen kaiken järjellisen suoraan romukoppaan. Aiempien osien tasolle ei myöskään ylletä missään vaiheessa mutta pääasiahan on että katsojalla itsellään on kivaa. Tähän väliin voisi siteerata erästä Kurt Vonnegutin kirjaa arvostellutta kriitikkoa, joka totesi että tälle on pakko nauraa, muuten voi vaikka ampua itseään päähän. Varsin osuva tiivistelmä sanoisin. Vakavastihan tätä ei kannata missään nimessä ottaa, tai mistä sitä voi kotininjojen fanaattisuutta mennä arvailemaan.
Ninjaelokuvien ja makuuhuoneninjojen vakiokalustoahan tämä on, se on selvää. Avoimella mielellä kun alkaa katsomaan niin tästä voi löytää jotain ihan omanlaistaan kivaa.
