BBC omaa useita paikallisia osastoja ja Walesin sellainen alkoi sovittamaan Sir Arthur Conan Doylen kertomuksia Sherlock Holmesista (Benedict Cumberbatch) moderniin aikaan. Episodit olivat pitkiä, kaudet lyhyitä ja yleisö oli haltioissaan. Ei tarvitse omata nimihenkilön eikä edes tohtori John Watsonin (Martin Freeman) deduktiivisia kykyjä todetakseen mihin se johtaa: [I]Uusi Sherlock[/I] saa toisen tuotantokauden samoilta humuilta ja alkupisteenä on juuri se mistä edellinen loppui.
Konsultoiva rikollisnero Moriarty (Andrew Scott) sai syyn lykätä Sherlock Holmesin tappamista. Yllätyskäänne antaa Holmesista ja Watsonista koostuvalle duolle tilaisuuden pysyä leivän syrjässä kiinni vaikka Watsonin kirjoitukset suuresti ärsyttävät 243 erilaista tupakantuhkaa analysoinutta Holmesia ja hän ei halua lukijoiden tietävän ratkaisemattomista jutuista. Pysyvästi boheemi ja auktoriteetteja pilkkaava Holmes kuitenkin saa yllykkeen Mycroftin (Mark Gatiss) kautta ja ilmeisesti eräs Irene Adler (Lara Pulver) omaa kuvamateriaalia joka pystyy aiheuttamaan aika ison skandaalin ja tämä [B]ei[/B] halua rahaa tai palveluita vastineeksi. Valtapeli saa Holmesin innostumaan ja ammattimaisen dominoiva Adler muodostuu melkoiseksi mysteeriksi Holmesille. Juoni on lisäksi vielä mutkikkaampi ja jättää kaikille osapuolille happaman jälkimaun. Sellaisen mysteerin voimalla moderni Sherlock Holmes lampsii Baker Street 221B:n sisuksiin ja rouva Hudson (Una Stubbs) saa sietää kovanaamojen ruhojen (monta kertaa) rikkomia ikkunoita ja luodinreikiä seinissä. Mutkikasta kiristystapausta seuraa reissu Dartmoorin nummimaisemiin ja Baskervillenä tunnetun salaislaitoksen uumenista paljastuu valonarkoja kokeita ja jutussa on koira haudattuna ja tarkastaja Lestradekin (Rupert Graves) joutuu nummimaiseman keskelle. Luonnollisesti Moriarty päättää näyttäytyä näyttävän koruvarkauden avulla ja episodin loppuratkaisu selviää pari minuuttia alun jälkeen ja vähäinenkin tieto Conan Doylen kertomuksista paljastaa myös mistä on kyse – Holmes ja Moriarty lähtevät sotajalalle.
Benedict Cumberbatch on moderni Sherlock Holmes myyttisen etsivän kaikessa merkityksessä. Hän halveksii auktoriteetteja, hänen loistava tarkkailukykynsä ja sarkastisuutensa ei missään vaiheessa sammu ja nämä kyvyt eivät ole pelkästään hyödyksi, sillä Holmesin sosiopaattisuuden avaamia mahdollisuuksia tuodaan myös ilmi. Martin Freeman on kivimäisen luotettava Watson jonka hitaammin, mutta ehdottoman varmasti toimiva mieli pitää Holmesin suunnassaan ja muistuttaa miksi pelkkä älyllinen haaste ei ole tärkeä. Rupert Graves on ehdottoman rehellinen Lestrade joka tekee työnsä ammattitaidolla ja intuitioonsa luottaen.
Lara Pulver aloittaa antagonistien sarjan Irene Adlerina jonka alkuperäisversio on saanut aika ison annoksen tehostetta. Kaikilla tavoilla klassinen [I]femme fatale[/I] omaa lujan otteen aika ison järjestelmän arasta paikasta ja on tarpeeksi ovela välttääkseen karkeammat vastakeinot, mutta antaa henkilökohtaisen pakkomielteensä romuttaa juonensa minkä punomiseen hän sai apua. [movie=1939]Baskervillen koira[/movie] on sisältöpuhdas mysteeri, joten varsinainen takapiru saa pysyä piilossa. Andrew Scott palaa finaaliin pirullisena Moriartyna ja nulikkamaisen sosiopaatti Moriarty osoittaa olevansa melkoisen pirullinen ja karkean tehokas rikollisnero.
Toisella kaudella [I]Uusi Sherlock[/I] aloittaa voimakkaasti koomisella nuotilla ikiboheemin Holmesin talloessa sosiaalisia odotuksia jalkoihinsa, mutta jutun mutkikkuus osuu Holmesia vyön alle. [movie=1959]Baskervillen koira[/movie] on aiheesta tunnetuimpia Holmes-kertomuksia ja tässäkin tapauksessa se sekoittaa monia genrejä mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi joka omaa järkevän selityksen. Kolmannen episodin kohdalla juoni tiivistyy ja silkan häiriköinnin sijasta rikollisnero-Moriartylla on päämäärä: Sherlock Holmesin ehdoton häviö. Tiheätunnelmainen finaali noudattaa edellisen kauden ideaa ja Lestraden rehellisyys ja pätevyys tulee selvästi esiin: hänellä on molempia suuresti. Kaksi erinomaista episodia ja yksi pelkästään hyvä episodi kuitenkin pitävät korkeaa tasoa yllä ja edelliseen kauteen verrattuna lopetus on paljon selkeämpi. Luonnollisesti uusia latuja ei kakkoskausi pysty avaamaan, mutta melkein 130-vuotiaan Sherlock Holmesin seikkailut jaksavat viihdyttää yhä. Nämä viihdekirjallisuudeksi tarkoitetut kertomukset ovat suurta kirjallisuutta.
