1929 syntyi kaikkien aikojen kuuluisin surrealistinen lyhytelokuva, Andalusialainen koira. Se syntyi, kun kaksi surrealismin suurinta neroa, mestariohjaaja Luis Buñuel ja enemmän taidemaalarina tunnettu Salvador Dáli yhdistivät voimansa ja ideoivat yhdessä tämän elokuvan uniensa pohjalta. Kaksi neroa yhdisti voimansa – lopputulos on sen veroinen!
Andalusialainen koira alkaa yhdellä elokuvahistorian kuuluisimmista ja säväyttävimmistä kohtauksista, jossa mies viiltää naisen silmän auki. Seuraavaksi kuvateksti “Huit ans aprés.” (kahdekan vuotta myöhemmin) jossa näemme naiseksi pukeutuneen miehen ajavan pyörällä katua alaspäin, kunnes kaatuu erään naisen talon eteen. Nainen vie hänet ylös ja pian näkee toisen miehen katselemassa kädessään olevaa reikää, jossa vilisee muurahaisia. Eikä elokuva tästä yhtään selvemmäksi muutu, päinvastoin.
Elokuva oli ensimmäinen kosketukseni surrealistiseen elokuvaan, ja se imi minut mukaansa välittömästi. 16 minuuttiin on puristettu uskomaton määrä trakediaa, ironiaa, iljetystä, kuvotusta, perversioita, kauneutta, piikittelyä ja yhteiskunta kriittisyyttä, ja mikä parasta, se toimii! Andalusialainen koira on niitä harvoja elokuvia, joita jaksaa katsoa loputtomasti, jopa useamman kerran peräkkäin!
Elokuvan taiteelliset ansiot ovat huomattavat, vaikka tekijöille siitä olikin eniten hyötyä sen kuuluisuuden ansiosta. Buñuelista tuli yksi kaikkien aikojen kuuluisimpia ja arvostetuimpia ohjaajia ja Dálikin sai osakseen suurta huomiota, mikä vain auttoi häntä menestymään maalarinurallaan. Molempien kädenjälki näkyy tässä elokuvassa ja ne sointuvat yhteen upeasti ja muodostavat kokonaisuuden, jolla on näytettävää useammallekkin jälkipolvelle.
Kokonaisuutena Andalusialainen koira on hämmentävä mestariteos, joka jokaisen tulisi elämässään nähdä. Sen voi katsoa taiteen tulkitsian lisäksi myös tavallinen pulliainen jo pelkän visuaalisen loiston ansiosta. Tämä jos mikä kuuluu yleissivistykseen ja elokuvataiteen suurimpiin helmiin.
nimimerkki: Sano mitä sanot
