Anakonda (Eunectes murinus) on maailman suurin käärme massansa perusteella. Se on opportunistinen, kuristuksella saalistava käärme joka syö aika pitkälle kaikkea minkä se voi kellistää ja viettää pitkän ajan sulatellen ruokaansa. Niin ei käy tässä elokuvassa missä em. käärmeen nimeä kantava efektipötkäle alkaa herkutella sekalaisella seurakunnalla jästipäitä jotka typeryyttään tunkevat itsensä sen reviirille.
Luis Llosan ohjastelemassa hirviörallissa on monta käsikirjoittajaa, mutta kovasti ihmettelen syytä moiseen ilmiöön. Käsikirjoitus on pelkkää klisettä ja naurettavuuksia alusta loppuun. Mukana on kuitenkin muutamia hyviä kohtauksia, joten tekijöillä on ollut ammattitaitoa joissakin kohdissa. Valitettavasti noiden muutamien hyvien hetkien väliin on sullottu aivan liian paljon tylsää ja tarpeetonta “juonta”. Laatua on parin Razzie-ehdokkuuden verran.
Näyttelijäkaarti on varsin nimekäs, mutta käsikirjoituksen löperyydelle he eivät voi mitään. Jon Voight epämääräisenä metsästäjä-kahjona onkin leffan paras suoritus pääasiassa nautinnollisen ylinäyttelynsä vuoksi. Elokuvan nimiroolin otus on erittäin muovisen näköinen, Frank Welkerin sähisemä ja erityisen mielellään sen näkee halimassa tarpeettomia “roolihahmoja”.
Surkeasta käsikirjoituksesta ja köykäisestä toteutuksesta huolimatta [I]Anaconda[/I] on yllättävän nautittava hirviöleffa missä on kaikki tarpeellinen: kliseitä, yli- ja aliampuvaa näyttelijäntyötä ja kaikista karsismaattisimmat roolit ovat elokuvan konnakaartilta. Siipikarjafarmilla kasvatettua laatutyötä parin Razzie-ehdokkuuden edestä.
