Jos elokuvalla on “maine” poikkeuksellisen surkeana, hölmönä tai kehnosti toteutettuna niin ennemmin tai myöhemmin Allekirjoittaneen kaltainen Culttüüriolio kohdistaa peilikaukoputkensa siihen. Niin kävi myös tällä kertaa.
Elokuvan juoneen liittyy kaupunki, perhe ja luonnollisesti epämääräisiä kaaleppeja. On siinä hieman yritystä saada verilotraustakin mukaan ja pari “käännettäkin”. Tahatonta komiikkaa on luvassa mielettömän paljon.
Elokuvan “käsikirjoitus” on englantia osaamattoman Claudio Fragasson käsialaa ja dialogi on odotettavaa laatua. Juonen käsittämättömyys pääsee aika lähelle dialogin hämmästyttävää surkeutta.
Näyttelijöiden on aika mielettömän vaikea tehdä hyviä rooleja jos elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja ei osaa englantia pätkääkään. Tässä tapauksessa näyttelijä tarkoittaa ketä tahansa juoppoa joka sillä hetkellä sattuu hoippumaan kameran näköpiiriin.
Mielettömän surkea käsikirjoitus, kamalat näyttelijät ja kököt maskit törmäävät yllättävän lujan toteutuksen kanssa yhteen ja lopputulos on äärimmäisen puhdas, geneettisesti jalostettu ja dopingilla syötetty [I]Meleagris gallopavo[/I]. Lyhyesti sanoen oli katketa hillittömästä naurusta silloin kun en halunnut kuristaa elokuvan ohjaajaa.
