Monet genret ovat taantuneet. Jopa kalkkunaelokuva tuntuu väsyneen tai sitten se on turvonnut tunnistamattomaksi ison budjetin sähellykseksi. Kuitenkin joskus onni potkii katsojaa (päähän) ja hän saa eteensä tyyli- sisältö- ja asiapuhtaan kalkkunaelokuvan. Jo nimensä perusteella [I]Mega Shark vs. Giant octopus[/I] laittaa siipikarjamittarin punaiselle. Elokuvan äärimmäisen epämääräinen juoni on jo spoilattu elokuvan nimessä, joten yllätyksiä ei pidä odottaa. Vajaassa kymmenessä minuutissa ennakkoaavistukseni sai kolmannen vahvistuksen ja tekelettä oli jäljellä vielä 80 minuuttia. Niiden aikana siipikarjamittari kiipesi [I]vaarallisesti-liian-täynnä[/I]-asteesta ihan [I]sulje-silmäsi-ja-juokse![/I]-asteelle ja sen jälkeen se kyrvähti aivan täysin.
Lyhyesti sanoen [I]Mega Shark vs. Giant octopus[/I] on täydellinen kalkkunaelokuva. Se tarkoittaa pääasiassa surkeita, mutta ajoittain siedettäviä näyttelijäsuorituksia pystyyn lahonneilta reliikeiltä tai sitten rikkaruohoilta. “Käsikirjoituksesta” ja “ohjauksesta” salanimellä Ace Hannah vastaava Jack Perez on jossain äärimmäisen epäpätevän toheltaja-poropeukalon ja stratosfäärissä kimpoilevan neron välillä. Edes alkeellisesti kerronnan alkeet ymmärtävä persoona ei sullo elokuvaansa jättiläishaita joka kahmaisee lentokoneen taivaalta. Siis matkustajakoneen ilmareitiltä useiden kilometrien korkeudesta. Lyhyesti sanoen tässä on elokuva joka koostuu pilkkeistä joita ei ole edes leikattu irti asiayhteyksistään vaan revitetty supikoirilla ja ne on juntattu, ruuvattu, niitattu ja tulihitsattu yhteen silkaksi maatalousmessujen kuningaskalkkunaksi.
Näyttelijäntyö on parhaimmillaan pökkyläistä. Olen ihan oikeasti tainnut bongata Lorenzo Lamasin muutamista PM Extermination-tekeleistä, mutta siihen se jää. Toisaalta jopa pystymetsästä nykäissyt juipit vaikuttavat korviaan myöten vittuuntuneilta koko elokuvaan, joten mitään ei voi odottaa.
Erikoistehosteet ovat ihan oma lukunsa. Niitä nimittäin kierrätetään aivan mielettömän paljon, ne näyttävät äärimmäisen muovisilta ja ne eivät mitenkään sulaudu elokuvaan itseensä. Sekin on odotettavaa kalkkunaelokuvalta.
Myönnettävä on nyt heti alkuun että tämän arvostelun kirjoittaminen oli huomattavasti hauskempaa kuin sen aiheena olevan “elokuvan” katsominen. Minun on pakko myöntää että muutamat hetket saivat minut kiemurtelemaan naurusta, mutta niiden vastapainona oli aivan liian monta ylitylsää jankkaushetkeä jonka aikana “juonta” yritetään saada aikaan.
Kalkkunaelokuva elää, voi hyvin ja asuu Hollywoodissa. [I]Mega Shark vs. Giant octopus[/I] on siitä elävä, sätkivä ja taivaaseen asti löyhkäävä todiste. Lyhyesti sanoen tälle elokuvalle on ehdottoman mahdotonta antaa oikeudenmukaista arvosanaa. Se on äärimmäisen huonosti kirjoitettu ja heikosti toteutettu, mutta se tarjoaa samalla ainutlaatuisen, masokistisen nautinnon.
