Kun kyseessä on sellainen ohjaaja-käsikirjoittaja kuin [movie]Ed Wood[/movie] niin draamallista ja teknistä laatua ei voi odottaa. Sen sijaan katsoja voi odottaa suorastaan nerokasta surkeutta ja hölmöä meininkiä. Nyt käsittelyssä oleva [I]Night of the Ghouls[/I] hoippui esiin vasta kun kiinnostus “maailman huonointa elokuvantekijää” kohtaan elpyi. Tai paremminkin sanoen syntyi ja pelasti palan elokuvahistoriaa. Ohjaus on heikkolaatuista, käsikirjoituksen dialogi on surkeaa[B]ja[/B] tarina itsessään on äärimmäisen pöhkö, epäuskottava ja tyhmä. Elokuvan henkilöt ovat puhtaita idiootteja ja teknisestä toteutuksesta ei voi edes puhua. Siinä on kuitenkin muutamia ilmiselviä nerouden/mielipuolisuuden kiteitä ja niiden ansiosta gallopavo[/I]-mittari päästää miellyttävän kaakatuksen. Tämä on myös ehta jatko-osa eräälle toiselle kalkkunaleffalle jonka ohjasi samainen Toisen Maailmansodan veteraani.
Epämääräisessä juonessa nerokkaasti sanaleikittelevä Dr.Acula (Kenne Duncan) on huijarimeedio joka saa vastustajakseen poliisiluutnantti Bradfordin (Duke Moore) ja soppaan liittyy myös oikeita aaveita. Lobo (Tor Johnson) myös resuaa leffassa ja edellisten kokemusten säikyttämä partiopoliisi Kelton (Paul Marco). Lyhyesti sanoen juoni ei käy edes runsaasti psykoaktiivisia kemikaaleja nauttineen hippi-pipopään järkeen ja se on vasta alkua. Siinä on jopa loppukäänne!
Näyttelijöitä ei voi arvioida millään realistisella mittarilla, sillä Ed Woodin elokuvien suoritukset ovat joko naurettavan alitehoisia tai sitten niin ylivedettyjä että horisonttia ei huomaa. Kenne Duncan ja Duke Moore ovat niitä alivedettyjä suorituksia. Jo mainitun nerouden/mielipuolisuuden kiteytymänä on Tor Johnson jonka henkilöimässä Lobossa on kidutetun hirviön traagisuutta ja yllättävän taidokas meikki vahvistaa suorituksen voimaa.
Aivan, jep jep, aivan – [I]Night of the Ghouls[/I] on suorastaan oppikirjakelpoinen esimerkki kalkkunaelokuvasta. Sen toteutus on heikko, käsikirjoitus on hölmö ja toteutettu täysin väärällä asenteella ja siinä on muutamia hetkiä jotka pistävät esiin, sillä ovat ovat ihan toisesta maailmasta laadun suhteen. Eli jotkut kohdat menivät oikein ja vielä tosi hyvin. Kalkkunaelokuva ei synny ottamalla huono tarina ja toteuttamalla se hyvin eikä toteuttamalla hyvä tarina huonosti. Ensiksi mainittu on pettymys jälkimmäinen on parhaimmillaan hyvä yritys. Todellisessa kalkkunaelokuvassa on huono tarina ja huono toteutus, mutta jotkut kohdat tehdään erinomaisen hyvin niiden kontrapunktisuus saa siipikarjan kasvamaan terveeksi ja maukkaaksi. Tässä elokuvassa siipikarja kasvaa erittäin maukkaaksi.
