Kalkkunaelokuvan käsite ei päde kalaruoan kohdalla, mutta kampelaelokuvaksi tätä voi kyllä nimittää.

3.7.2015 21:24

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:L' Ultimo squalo
Valmistusvuosi:1981
Pituus:88 min

Italialainen leffa rakastaa löhnää. Lisäksi se ei kovinkaan hyvin omaa omia ideoita, mutta jos tarkoitus on varastaa niin viisas tietää varastaa parhailta. Enzo G. Castellari on em. menetelmän mestari, sillä ukon filmografiassa on länkkäriä, post-apokalypsia, [I]vigilante[/I]-leffaa, sotaseikkailua, keltaista (se on italialainen komposiittigenre) ja myös efektikalan remellystä. Suurella skeptisyydellä tartuin viimeksi mainittua genreä edustavaa leffaan.

Lahko [I]Selachimorpha[/I] sisältää yli 500 lajia joiden edustajat ovat aika pitkään uiskennelleet valtamerissä ja makeassa vedessä myös ja ne ovat katkematta toimivia hammastehtaita. Valkokankaalla ne ovat usein syöpötelleet typeriä turisteja kitaansa. Tuossa edellä kuvatussa skenaariossa yleisin syöpöttelijä on suvun [I]Carcharodon[/I] ainoa nykyajassa elävä kasvatti, [I]carcharias[/I]. Tai ainakin sellaisen vastike (“Luigi”). Sellainen kuitenkin alkaa hakea uutta saalista. Vincenzo Mannino jesseteippaa irtopilkkeistä koostuvan käsiksen ja Enzo G. Castellari ohjastelee sitä. Selväksi tulee jo Enzon kuvakerronnasta että mistä ne palaset on revitty ja onneksi ne on varastettu parhaalta. Ei se kuitenkaan paljoa auta varkaan ollessa melkoinen poropeukalo varastetun tavaran välittämisen suhteen.

James Franciscus ja Vic Morrow ovat leffan sankarduo ja tallustavat leffan läpi aika laadukkaasti. He osaavat työnsä, mutta koska käsikirjoitus on pelkkiä riekaleita eivät he paljoa voi tehdä. Muita rooleja ei voi edes mainita ja “Luigi” itse ei kovinkaan vakuuttavasti esiinny. Itse asiassa hänen performanssiaan voi sanoa erikoiseksi, mutta aivan väärällä vaikutuksella.

Lähtökohta on varastettu (parhaalta onneksi), toteutettu ammattitaidolla ja joissakin kohdissa yllättävän korkeatasoisesti ja monissa kohdissa naurettavan surkeasti, mutta sitä varsinaista jännitystä ei saada aikaan kovinkaan hyvin, juoni etenee aivan liian hosuvasti ja ihan oikeasti “erikoiset” tehosteet tekevät jotain ei-toivottua, mutta siedettävää. Tätä leffaa katsoessa [I]gallopavo[/I]-mittari alkoi kaakattaa aika tyytyväisenä. Dramaattista viihde- tai jännitysarvoa ei löydy, mutta kalkkuna-arvon korvaavaa kampela-arvoa senkin edestä ja se takasi viihdearvon.

Arvosteltu: 03.07.2015

Lisää luettavaa