Leffassa on Vietnamin sotaa, Kolumbiassa riekkuva El Presidente (Victor Argo) tekee selvää McBainin (Christopher Walken) kaveri-Roberto Santosista (Chick Vennera) ja luonnollisesti McBain kavereineen lähtee kostoretkelle ja pilotti on Frank Bruce (Michael Ironside) jonka palvelukset ovat kalliita.
James Glickenhaus omaa uran missä on mäiskettä ja möykkää ja nyt käsittelyssä oleva [I]McBain[/I] on juurikin tiivistelmä edeltäneen vuosikymmenen äksön-mäiskeistä. Se tarkoittaa viidakkoremellystä, huumekauppaa, bensaräjähdyksiä, lonkalta päksintää ja James Glickenhausin itsensä käsikirjoitus koostuu pelkistä kliseistä. Meno on onneksi kiitettävän päätöntä mäiskintää, veri turskii ilmoille ja ne junnaavat “draamaa” lisäävät kliseet ovat myös mukana äxöniä jumimassa.
Christopher Walkenin kyky luennoida katkonaisesti aurinkopaneelien hyötysuhteesta vaaleanpunaiseen sariin pukeutuneena ei oikein istu aivottomimpaan äxön-mäiskeeseen, mutta vapaa-aikanaan [movie]New Yorkin kuningas[/movie] riekkuu Etelä-Amerikassa. Michael Ironside kantaa maailman ilkeintä naamavärkkiä, mutta tässä leffassa hän ei pääse revittelemään niin lujaa. Muut roolit ovat juuri tällaisen äxön-mäiskeen vakiokamaa ja mitään muuta ei voi odottaa.
Jollain nerokkuutta lähentelevällä tavalla James Glickenhaus saa kaadettua mukaan [U]kaikki[/U] kasari-äxönin vaatimat kliseet ja kohtaukset, sillä lonkkapäksinnän lisäksi mukana on myös ilmataistelua, huumekauppias Papon (Luis Guzmán) kiusaamista ja ehdottoman paljon niitä kumeita bensaräjähdyksiä joissa partanaamaiset statistit loikkivat trampoliineilla ja muutenkin resutaan. Ainoastaan ninjat puuttuvat ja sellaisen puutteen voi sietää, sillä luvassa on U.S. Prime-sertifikaatin saavuttava [I]Meleagris gallopavo[/I] joka kaakattaa nautittavan pirteästi kun [movie]Pako viidakkoon[/movie] onnistuu yli odotusten. Oikeudenmukaista arvosanaa on mahdoton antaa, mutta kalkkuna-arvo on mielettömän korkealla ja se on aina plussaa. Dopingin avulla tämä leffa on katkeamaton naurumellakka.
