Draamaa ja komediaa yhdistelevä Spanglish on menee Sandlerin vakavampaan osastoon, kuten esim. Punch-Drunk love – rakkauden värit. Sandlerilla on omat maneerinsa, oli leffa mikä vaan. Olen silti sitä mieltä että kaikki näyttelijät toistavat jollain muotoa itseään, joten se siitä. Mies näyttelee mukavaa mestarikokki-perheenisää, jonka ex-mainostoimistopomovaimo palkkaa tyrmäävän kauniin meksikolaisnaisen, Florin perheensä kotiapulaiseksi. Hetkeä aiemmin on tullut selväksi että Florin tyttö Cristina toimii leffassa kertojana, selittäen ns. mennyttä aikaa, jota siis leffassa seuraamme. Kyseessä ei varsinaisesti ole Sandler-leffa, mies on vain yksi tarinan päähenkilöistä.
Leffa ei näin suomalaiselle tarjoile huumoria espanjan ja englannin kielten välisistä käännöskukkasista vaikka nimestä niin voisi päätelläkkin. Jos jotain kielestä revittyä huumoria oli mukana niin ei sitä kyllä huomannut, ehkä jenkkikollegat nauravat niille. Homma kallistuu pikemminkin draaman puolelle, jossa perhe-elämä ja lastenkasvatus arvoineen on koetuksella. Sekä herrat että palvelijat yrittävät kasvattaa lapsiaan ja konflikteilta ei voi välttyä kun välillä astutaan toisten reviirille. Mukaan heitetään myös pientä ihmissuhdekoukeroa ja keitto on valmis tarjoiltavaksi.
Pidin leffasta tosi paljon vaikka kovin hyvää kritiikkiä tämä ei ole toistaiseksi saanut. Asetelmia hallitsee aitous vastaan teeskentely, eläminen jalat maassa vastaan eläminen pää pilvissä. Pahiksen osa (jos sellaisesta voidaan puhua) on langennut perheen äidille. Koko näyttelijäporukka sopi rooliinsa ja pitkä kesto päästää fiilistelemään eri tilanteissa. Muutamia huumorikohtia löytyy, jotka naurattaa, muuten leffa koskettaa. Onhan tämä hiukan tasapaksu, ei käy kieltäminen, mutta tunnelma on hyvä. Kun juttuun uppoutuu niin kyllähän se vie mennessään. Paz Vegan leffoja voisi katsoa enemmänkin, niin timmi latinopakkaus naispääosan esittäjä kyllä oli.
