Tämä oli niitä elokuvia, joiden kohdalla ensivaikutelmani todellakin osui oikeaan. Vaikutelmaan vaikutti tosin sekin, että filkan ohjaajat olivat myös takavuosien komediahitin “Sekaisin Marista” takana, ja samankaltaisia elementtejä on Hall Passissakin havaittavissa aika ajoin.
Juoni on siis tiivistettynä seuraavanlainen: Elämäänsä kyllästynyt, lähestyvän keski-iän kriisissä vellova miesjoukko saa vaimoiltaan maagisen “Hall passin” joka on käytännössä viikon vapaa avioliitosta. Alkuinnostus vaihtuu kuitenkin pian totuuden karvaaseen kalkkiin, kun porukka saa huomata vanhenneensa aika tavalla sitten sinkkuaikojensa. Ensimmäiset päivät kuluvat tutuissa aikaisten yöunien merkeissä, kun taas loppua kohden meno yltyy niin rajuksi, että koko remmi lopulta tajuaa soveltuvansa parhaiten turvalliseen perhe-elämään vaimon helmoissa.
Jatkuvasta hahmojen väkinäisyydestä huolimatta näyttelijäsuoritukset ovat mukiinmenevää tasoa, ja elokuvan tunnelma on juuri niin pinnallinen kuin sopii odottaa. Tosin tuskin kukaan vakavastiotettavaa katselukokemusta haeskeleva edes harkitsisi Hall Passia. Kyllähän tämänkin kerran kahlasi läpi, mutta tämä onkin yksi niitä leffoja, jotka soveltuvat turhanpäiväiseen ajantappamiseen isommalla porukalla. Koko filkka onkin kursittu kasaan ärsyttävän teinileffamaisella otteella, ja tämä pätee erityisesti dialogiin, jota useasti tyylittelee inhottava naaman vääntely.
Hall pass lukeutuu niihin tusinaturhakkeisiin, jotka katsoo (vaivalla) kerran, ja sitten kävelee ulos teatterista niin, ettei aivoihin ole jäänyt hetkeä syvempää muistijälkeä. Kaltaistani nuoremmanpuoleista katsojaa ällötti katsoa teinileffaa nelikymppisistä.
