Luokan hiljaiset harvemmin lyövät takaisin, kun ns. suositut käyvät muistuttamassa nokkimisjärjestyksestä. The Final -elokuvassa nörtit kuitenkin kokoavat voimansa ja lyövät takaisin. Hieman ylilyövällä tavalla, mutta lyövätpä silti.
High School -elokuvien perinteen mukaan hahmot saavat lepattaa tuulessa jälleen ihan rauhassa. On selvää, että sorretut ovat kummallisia hiippareita ja kiusaajista löytyy push up -liivien taian löytänyt bitch-kolmikko sekä se iso mutta tyhmä kaveri sokea seuraajalauma vanavedessään. Sitten on se yksi silta kahden erilaisuuden välissä; ei-sortava, mutta molempien tahojen mielestä ok tyyppi. Sillasta huolimatta kaksi erilaista kohtaavat myrskyten. Ja kieltämättä tämä köykäinen asetelma peilaa todellisuutta omalla tavallaan osuvasti.
The Finalissa nörtit/alistetut ottavat vastaan siis yhden lyönnin liikaa ja muuntavat bileillan joukkotuhoksi. Mässäilemään päästessään miljoonan taalan leffa häviääkin sitten reilusti esikuvilleen, ”saweille” ja ”hostelleille”. Idea, pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, tilien tasoittamiseen, on tullut jo ilmi ja kidutusmetodilista on hieman tympeähkö ja, mikä pahempaa, myös tunnekertoimeltaan pieni. Vaikka kiduttajaryhmän välitkin säröilevät, ei tilanteen vaativaa draamaa ole ennen viimeistä vitosta. ”Amatöörinäyttelijöistä” vain Marc Donaton pirulliset ilmeet jäävät mieleen. Tuntuisi, ettei niiden ilmeiden jälkeen äijälle irtoa enää jotain Disney-leffan kiltin pojan roolia koskaan.
The Finalilla on kaksi puolta; toisaalta se muistuttaa tosielämän verisistä koulukostoista ikävällä tavalla (tekijöiden mukaan leffa on ”loosely based on true events”…), toisaalta se on vain yksi gore-pyrkimyksin ja provokaatioleimalla varusteltu pikkuleffa ilman sen syvempää merkitystä.
