Polanskin elokuvat ovat aina olleet valtavirrasta poikkeavia. Ei välttämättä juonen kannalta, vaan koska ne antavat katsojalle vapauden tehdä omat tulkinnat näkemästään. En tarkoita ettäkö ne olisivat jotenkin sekavia tai omituisia, vaan sitä, että elokuvan hahmot eivät ole mitenkään yksiselitteisesti tai helposti luettavissa. Pinnan alla kihisee enemmän tai vähemmän, vaikka sitä ei helposti huomaisikaan, kuten esimerkiksi tässä tapauksessa. Juoni on perusteeltaan yksinkertainen, mutta verhon poimuihin mahtuu paljon, paljon sisältöä. Tämä on seikka joka tekee Polanskista niin hienon ja ainutlaatuisen ohjaajan. Uusilla katsomiskerralla paljastuu sellaisia asioita, joista ensimmäisellä kerralla ei olisi voinut kuvitellakaan. Roman Polanskin debyytti-elokuva Nóz w wodzie toi ohjaajaneron suuren kansan tietoisuuteen ja nosti myös Puolan varteenotettavaksi elokuvamaaksi. Olipa tämä myös Oscar ehdokkaana vuoden 1963 parhaimmaksi ulkomaalaiseksi elokuvaksi.
Keski-ikäinen urheilujournalisti Andrzej (Leon Niemczyk) ja hänen kaunis nuori vaimonsa Krystyna (Jolanta Umeka) lähtevät päivän ajaksi pienelle purjehdusreissulle. Automatka saa odottamattoman käänteen, kun he törmäävät hurjapäiseen liftariin ja ajavat melkein tämän päältä. Pariskunta päättää ottaa liftaajaan (Zygmunt Malanowich) kyytiin ja myöhemmin satamalla he pyytävät tätä mukavaa kaveria pienelle purjehdusretkelle heidän seurakseen. Liftariin epäluuloisesti suhtautuva Andrzej tekee nuorukaiseen tuttavuutta ja alkaa vähitellen pilkkaamaan häntä tämän kokemattomuudestaan vesillä, ja sen lomassa paatin tunnelma pääsee kiristymään huomaamattomasti melkein ratkeamispisteeseen saakka. Omaan avioliittoonsa hieman uupunut Krystyna ottaa passiivisen puolen ja seuraa tyynesti taustalta, kun miehet keljuilevat toisilleen ja rehentelevät milloin milläkin asioilla. Purjehdusretki ei sujunut ongelmitta.
Koko elokuva on yhtä pelin pelaamista. Pelin kaksi osanottajaa, Andrzej ja liftari, tietämättään kilpailevat houkuttelevasta palkinnosta, Krystynasta. Pallo heitetään toiselle, kunnes se on valmis heitettäväksi takaisin. Kumpi lopulta voittaa pelin ja saako hän palkintonsa? Tässä pelissä on vain voittaja ja häviäjä. Elokuvan voimasta jotain kertoo se, että siinä on vain kolme näyttelijää, mutta silti se on niin vaikuttava. Itse asiassa minimaalista näyttelijämäärää ei paljon elokuvan aikana edes ihmettele, sillä kukapa nyt keskellä valtavaa järveä sukulaisiin törmäisi.
Musiikki on korvia hivelevää jazzia; välillä positiivisessa ja välillä negatiivisessa mielessä. Jazzin päälle en oikein ymmärrä, mutta tähän elokuvaan se tuntuu sopivan poikkeuksellisen hyvin. Näyttelijät ovat kerrassaan mahtavia, parhaiten mieleen jää belgialainen Leon Niemczyk jääräpäisen Andrzejin roolissa. Näyttelijäkaartista ei löydy ns. heikointa lenkkiä, vaan kaikki pelaavat loistavasti yhteen. Knife in the Water on hieno elokuva, jos kaipaa vähän vaihtelua perinteiseen. Tämä kannattaa myös katsastaa jos pitää Polanskista tai ylipäänsä elokuvasta taiteena. Useampien katsomiskertojen perästä pisteeni varmaan vain nousevat tätä elokuvaa kohtaan.
Anchor Bayn DVD -julkaisu pitää sisällään puolen tunnin mittaisen dokumentin, ison liudan biografioita, kuvagallerian, trailerin ja elokuvan tulkintaan perehtyvän kuusisivuisen vihkosen. Suomitekstejä ei levyllä ollut, eikä tietääkseni suomitekstillistä julkaisua tästä elokuvasta edes ole olemassa. Mustavalkokuvan laatu on hämmästyttävän hieno, ja ääniraitakin on pakattu kuusikanavaiseen muotoon. Ja onpa kotelossa myös mielenkiintoisin levynpidike tähän mennessä.
nimimerkki: Low Rider
