Louhimiehen elokuvat kuvaavat lähes aina elämän nurjaa puolta ja alamäkeä. Niiden henkilöt ovat yksinäisiä, heillä on paljon ongelmia ja tunnelma on alakuloinen, ellei jopa ahdistava. Hyvä esimerkki on Paha maa vuodelta 2005, jonka katsottua on itselläkin paha olo. En uskonut Louhimiehen menevän enää pidemmälle, mutta ohjaajan uusin 8-pallo on vieläkin karumpi, koskettavampi ja ahdistavampi. Hyvällä tavalla.
Pike (Grabowsky) on entinen narkkari, joka vankilassa ollessaan on synnyttänyt tyttövauvan ja haluaa vapauduttuaan aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä. Kaikki tuntuu kuitenkin vieraalta ja sopeutuminen on vaikeaa. Ongelmia aiheuttaa myös Piken entinen poikaystävä Lalli (Aho), joka palaa kuvioihin tuoden vanhan huumehuuruisen rikolliselämän mukanaan. Samaan aikaan menneisyydestä tuttu poliisi Elias Kaski (Petelius) kiinnostuu myös Piken uudesta elämästä ja haluaa auttaa tätä tulevaisuuden kohtaamisessa. Tutkintaosastolla Eliaksen pariksi määrätään sairaslomalta palaava Olli Repo (Leppilampi), jota myös menneisyyden aaveet vainoavat. Yhdessä miehet saavat selvitettäväkseen kaupungin huumerikokset, joihon myös Lalli sekaantuu.
Elokuvan visuaalinen ilme on todella laadukasta. Kuvaus on tummasävyistä ja kuvakulmat persoonallisia. Äänimaailma on kuitenkin se, joka luo ahdistuksen tunteen äärimmilleen. Louhimies yhdistää nämä seikat taidokkaasti yhteen luoden kohtauksia, jotka puistattavat vielä jälkeenpäinkin.
Käsikirjoitus on Marko Kilven romaanin pohjalta kirjoitettu. Elokuva ei juurikaan eroa kirjasta muuten, kuin olemalla paljon typistetympi versio siitä. Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ennen elokuvan katsomista, koska tietyt kohdat eivät täysin aukea, ellei kirjaa ole lukenut. Se onkin 8-pallon ainoa pieni miinus. Louhimies on luonut käsikirjoituksesta enemmän henkilöpainotteisen draaman höystettynä rikosaineksilla, kun kirja taas on enemmän rikospainotteinen, mutta en vertaile teosten eroja sen enempää. Omasta mielestäni elokuva toimii kuitenkin jopa kirjaa paremmin.
Näyttelijätyö on sivuosia myöten loistavaa. Jessica Grabowsky on tehnyt vasta pienen uran kameran edessä, mutta sitä ei naisesta huomaa ollenkaan. Todella luontevaa työtä. Parhaimman roolin tekee Eero Aho väkivaltaisena ja arvaamattomana Lallina, jonka pelkkä katse tuo kylmät väreet pintaan. Louhimiehen luottomies Mikko Kouki nähdään jälleen vähissä vaatteissa ja yhtä limaisessa roolissa kuin aina.
Piristävä poikkeus suomalaisten elokuvien joukossa. Elokuvaa kehtaa myös ylpeydellä näytellä ulkomaillakin asti. Kansainvälistä tasoa edustava 8-pallo on Louhimiehen paras elokuva.
