Mitäs mitäs! Näin mainiota elokuvan aloitusta ei olekaan tullut aikoihin vastaan. Romantiikka ja jännitys ovat vahva pari, jota ei ole helppo pitää kasassa. Tempo on melkoisen rauhallinen ja sisältöä on ainakin alussa tarjolla kosolti.
Värimaailma on välillä haalean kuulas, välillä taas hyvinkin värikäs. Nykykuulijalle ehkä hieman etäinen mutta elokuvaan erinomaisesti sopiva musiikki on valittu onnistuneesti. Kantavana tyylikeinona on eroottisuus, mikä on jotenkin arvattavissa elokuvan frigidin nimen tahalliseksi vastakohdaksi. Pelkän soft-coren takia ei tämän pariin kannata kuitenkaan vaivautua. Sitä etsivät kyllästyvät varmasti pian. Kaikki pervoilut kuuluvat asiaan, mutta toki epäuskottavuuksiakin on mukana, kuten perusteellinen sateessa muhinointi takaa-ajon jälkeen.
Voisiko tätä jopa katsoa uudestaankin vaarallisen romantiikan nälkään? Ei vaineskaan. Jälkipuoliskolla valkenee nopeasti kaiken olevan vain samojen tunteiden ja tilanteiden toistoa. Mainiot pääosatähdet eivät riitä kantamaan koko kuvaa. Kertomus on oikeastaan vain yhdestä naisesta, mutta hänen ollessa sekopäisimmillään naiskatsojilla ei ole varmaankaan enää juuri samaistumispintaa jäljellä ja mieskatsojilta loppuu analysoitava kesken. Näin siis hyvin karkeasti arvioituna.
Sivuhahmot ovat mainioita, joten niiden avulla juonen kulkua olisi voinut reippaasti monimutkaistaa. Näin olisi saatu kelpo trilleri. Eihän tämä toki ole ensimmäinen eikä viimeinen leffa, joka jää vaille syvyyttä ilmeisestä potentiaalistaan ja potenssistaan huolimatta.
Alkupuoli on kerrassaan loistavaa kuvausta, mutta yksiulotteinen toisto ja sanoisinko – munaton lopetus jättävät melkoisen pahan jälkimaun. Kokonaisuus on tällä kertaa vähemmän kuin osiensa summa.
