Ilmeisesti Apollo Creedin kuolemasta toipumaton Carl Weathers tehtaili 80-luvun loppupuolella muutamia toimintaleffoja, Predatoria lukuun ottamatta huonolla menestyksellä. Jo leffan nimestä voi hyvin päätellä minkälainen katselukokemus tulee olemaan. Aloituskohtauksessa hintahtavalta vaikuttava poliisipari kertoo nuorelle varkaalle joutuvansa Action Jacksonin käsittelyyn tarinoiden samalla Jacksonin kokemuksia mm. kiveksien leikkuusta yms.
No, joka tapauksessa Jericho “Action” Jackson (Weathers) on entinen komisario, joka on alennettu virassaan kyseenalaisten toimintatapojensa vuoksi. Pian kuitenkin poliisiaseman pääbosse antaa Jacksonille homman selvittää Vuoden mieheksi palkitun Peter Dellaplanen (Craig T. Nelson) salaiset puuhat, joista savu käryää pitkälle. Tästä palkintona olisi takaisin toimitettu komisarion virka. Dellaplanella ja Jacksonilla riittää kuitenkin yhteistä menneisyyttä Jacksonin hoideltua Dellaplanen rikollisilla teillä olevan pojan perin pohjin.
Dellaplane kärsii itse kuitenkin syrjähypyistä, kun mies vahtaa parhaillaan vaimonsa (Sharon Stone) lisäksi rahoittamaansa laulajalupausta nimeltä Sydney Ash (Vanity). Sydney on huumeisiin sekaantunut värillinen laulaja, joka pääsee leffassa myöhemmin tutustumaan Jacksoniin hieman paremmin. Tietysti leffan molemmat naispääosat vilauttavat rintojaan ainakin kerran.
Leffan juoni vaikuttaa juuri siltä, mitä voi odottaakin. Kasariaikakauden actionia, johon on ripoteltu sopivasti huumoria ja tarpeetonta romantiikkaa (älkää ymmärtäkö väärin, ne ei vaan jotenkin sovi tähän). Näyttelijäsuoritukset eivät tosiaan ole päätähuimaavia ja 80- 90-lukujen vaihteessa laulajaa että mallinuraa kokeillut Vanity oli ehdokkaana -88 vuoden Razzien (vastaa Oscarin päinvastaista palkintoa) Worst Actress-palkinnolla. Käsikirjoitus on melko kökkö ja tämän tyyppisten leffojen tapainen sekä itselleni tuntemattoman ohjaajan Craig R. Baxleyn työssäkään ole erityisemmin kehumista.
Poliisipäällikkö Mannion-sarjasta parhaiten tunnettu Craig T. Nelson on ihan kohtalaisen hyvä pahiksena sekä hänen vaimoaan esittävä Sharon Stone saa aivan liian vähän ruutuaikaa, koska hän on filkan yksinkertaisesti paras näyttelijä.
Elokuva ei tarjoa mitään uutta, mutta parit irtonaurut leffasta saa siellä ja täällä. Kannattaa kuitenkin bongata Jacksonia elokuvassa pelkäävän sivunäyttelijän ilmeitä. tämä herra lähinnä kannattaa nauruhermojen nautintoa rainassa. Weathers esittää ehkä odotettua pökkelömäisemmin eikä Apollo Creed-hahmon “pilkettä silmäkulmassa” -tyyliä hän tuo pahemmin esille.
Anyway, leffa on kelpoa viihdettä tylsälle maanantaipäivälle ja sopii katsoa ison porukan kanssa. Nelikymppinen Weathers menee ihan sopivana mustaihoisena wannabe Schwarzeneggerina muutaman katselukerran.
nimimerkki: JohnRambo
