Hadaalivyöhykettä tutkitaan. Se mitä tutkit muuttuu ja muutos tarkoittaa elävän fossiilin siirtymistä uuteen miljööseen. Kyseinen fossiili on äkäisenä ja älykkäänä tunnetun [I]Carcharodon[/I]-suvun roidiraivon runtelema hulttioserkku Meg (Rachel). Efektikala pääsee siis syöpöttelemään melkoisen yhdentekeviä roolihahmoja, juoksuttaa kirkuvia statisteja ja siitä tehdään selvää leffan lopussa.
Jon Turteltaub ohjastelee haipläjäystä mikä laittaa D-luokan rellestyksissä elantonsa raapineen Rachelin ihan vaan isoon Hollywood-tuotantoon ja hän pääsee tekemään luonneroolinsa. Käsikirjoitus on siis melkoisen yhdentekevää huttua ja genreltä odotettava klimaattinen Rachelin ryntäys seisovaan pöytään ei ole kovinkaan sotkuisa. Lisäksi leffan rytmityksestä puuttuu se tarpeellinen hengähdysvaihe vaikka leffan sävy onkin miellyttävän kepeä. Alussa leffassa on ihan aitoa jännitystä ja Rachelin saavuttua leffaan ei mikään ole ollenkaan jännittävää.
Jason Stathamin fyysinen suorituskyky on kiistaton ja ukko on toistanut saman sarkastisen retkun roolin vuosikymmenten ajan. Muitakin rooleja löytyy ja ne ovat genren vaatimia kliseehahmoja. Ihmisroolit ovat siis täysin toimivia, mutta tämä leffa on kokonaan Rachelin vankkojen evien varassa ja hänen esiintymisensä on vakuuttavan yrmyä.
Hollywoodin tekijämuskeli takaa leffan olevan varsin koherentti kokonaisuus ja teknisesti miellyttävän korkeatasoinen rellestys. Harmi vain että leffan käsikirjoituksen voi syöttää Rachelin nuoremmille sukulaisille ilman että kukaan huomaa mitään.
